Night Visions Maximum Comeback overdose 2021. Kaikkihan me tämän elokuvan tiedämme, ja oli eteerinen, traaginen ja osin maaginenkin kokemus katsoa se kinokonserttina, kun orkka oli piilossa orkesterimontussa, ja tuntui kuin musiikki leijailisi ihan itsekseen valkokankaalta.
En muistanut ollenkaan elokuvan juonta, vaikka olen pieneltä ruudulta tämän nähnyt viimeksi.
Historical hottie Veidt on tässäkin roolissan aikaansa edellä, ja jonkin salaisuuden äärellä.
Naisroolit tuntuvat olevan sivuseikka, on pakollinen goottilainen kuvio: hyvä tyttö (iloinen, tyytyväinen, köyhä, sokea, näyttelijä ) ja on paha tyttö ( aika lailla slutsheiminkiä meininkiä ja naisvihaa käsikirjoittajilla ja ohjaajalla jne kirjoittaa rikas, kaunis, valtaa pitävä kekseliäs aatelinen nainen miestennielijänä, joka hankkii seuraa ja hupia sirkuksesta, rahvaiden ja raavaiden miesten seasta tarjoten heille sitä, mitä ei poitsukaverilleen (aatelinen heikko puuteripelle) tarjoa).
Olemme barokin 1600-luvulla, mutta osa peruukeista ja pytingeistä viittaa jo rokokoon aikaan 1700-luvulle.
Yhtä kaikki. Elämys. Muttei ihan sellaisenaan nieltävä.
Veidt on taas riipaiseva hirviö, ihminen, mies, joka rakastuu, mies, joka pettyy, mies joka esiintyy sirkuksessa, mies, poika, jota on kidutettu.
Ohjaus: Paul Leni
Käsikirjoitus: J. Grubb Alexander (perustuen Victor Hugon romaaniin L'Homme Qui Rit )
Sosialistisesta mediastani:
Night Visions spessuihin messuihin kuului Paul Lenin mykkäklassikko Nauruihmisen (1928) esitys art deco-miljöössä elokuvateatteri Orionissa säestyksenä E-Musikgruppe Lux Ohr feat. Ami Hassinen. Pääosassa valkankaan kalpein poika Conrad Veidt Jokerin esiasteen Gwynplainen roolissa pic.twitter.com/VrTgMBeWwd
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) December 6, 2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.