Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Bloody Marie - viettelevä vampyyri on suosikkejani sekä Landisilta että vampyyrielokuvista

Bloody Marie - viettelevä vampyyri 35 mm filmiltä on suosikkejani sekä Landisilta että vampyyrielokuvista. Ja pidän todella paljon suomenkielisestä julisteesta, jonka omistin muinoin. Mainiota filmiltä ja valkokankaalta. Herra muisteli ennen elokuvaa myös toista mafialeffaa jota ei tosin tehty. Luonnollisestikin art decon miljöössä, elokuvateatteri Orionissa, Night Visions Maximum Comeback leffafestareilla, noilla genre-elokuvien festivaaleilla sunnuntaina 05.12.2021. Ah. THE MOVIE THAT GOES STRAIGHT FOR THE JUGULAR.
Ja tuntuu kyllä muuallakin.


Pääosassa ballerina, Tyttö nimeltä Nikitan (eräs suosikkielokuvani)  toimintatähti, ihastuttava, vaarallinen, yli-ihminen, kujeileva Anne Parillaud. Joka on hyvin eurooppalainen. Aika hauskaa on, että kun Kala nimeltä Wandassa törmää amerikkalainen vapaamielisyys englantilaiseen pidättyväisyyteen, niin kyllä ranskalainen "vapaamielisyys" vie kaikesta voiton.... Kuten Anne Parillaud ja Julie Delpy. 

Sunnuntai 5.12. Cinema Orion klo 16:00 Innocent Blood (112 min) Ainut esitys. Vierailija paikalla. Totisesti. a.k.a. Bloody Marie – Viettelevä vampyyri. Esittelijänä Matti Rämö. Kaikki elokuvassa nähty lumi on aitoa, lunta todella tuli. Rakastan kun elokuvissa on aitoa lunta. 

Itse ymmärrän hyvin, miten nainen voi "rakastua" tai häikäistyä rikollispomon valtaan, joka ylittää kaiken, ja jota kaikki pelkäävät, tottelevat. Jolle avautuu kaikki ravintolat. Joilla on mitä mällätä. Joita ei todellakaan pistetä telkien taakse. Robert Loggia on mainio inhassa roolissaan mafiapomona ts gangsterina. Siis tämä on vampyyrielokuva, kauhukomedia, komediallinen kauhu, gangsterielokuva, rikoselokuva, romanttinen komeda, rakkauselokuva. Ja toisaalta ymmärrän, kuinka vampyyrinainen, eurooppalainen, hyvin eurooppalainen Marie puhdistaa katuja, ei kuten Taksikuski, vaan ottaa ravinnokseen vain pahoja ihmisiä, hyvin pukeutuneita miehiä, hyvin, hyvin järjestäytyneitä rikollisia. Ja Marie leikkii välillä ruualla. 

Ehkä tulellakin. 

Anthony LaPaglia taiteilee monen raudan välissä, että onko hän under cover, under sheets, under skin vaiko under influence... koska on italialainen kyttä soluttautuneena mafiaan, eikä rikollisiin saisi rakastua.

kotimaisen videokasetin kansi. Omaa julistettani en tähän löytänyt, mutta se on sama kuin kannen kuva, sinihohtoinen Parillaud punaisine silmine hohtaa yössä varsin femme fatalena....
Tarkoituksellisen sietämättömässä Instagram storiesissa eli 24 h elossa kestävissä hypernopeissa tarinoissa, grafiikka ja layoutti on kamalaa, ja sitä käytetään, ehkä myös osana viestiä. 


Letterboxdissani samat jorinat

Maa ja vuosi: USA 1992 Ikäraja: 16 ( eli penis ei näy )

Ohjaus: John Landis, Käsikirjoitus: Michael Wolk, Tuotanto: Leslie Belzberg, Lee Rich, Kuvaus: Mac Ahlberg, Musiikki: Ira Newborn

Rooleissa: Anne Parillaud, Robert Loggia, Anthony LaPaglia, Don Rickles

Kieli: Englanti, Tekstitys: Suomi, Ruotsi Formaatti: 35 mm


Night Visions kirjoittaa: "Viehkeällä vampyyrinaisella Mariella (Tyttö nimeltä Nikitasta tuttu Anne Parillaud) on kohtuullisen humaani ratkaisu omaan verenjanoonsa: hän käy pelkästään rikollisten kimppuun ja lavastaa verikekkerinsä mafian sisäiseksi selkkaukseksi. Mutta Pittsburghin alamaailmassa kuohuu muutenkin, ja häikäilemätön rikollispomo (Robert Loggia) ei vain suostu kuolemaan. Marien on liittouduttava peitetehtävissä mafiaan soluttautuneen kytän (Anthony LaPaglia) kanssa estääkseen kuolemattomiksi muuttuneiden gangstereiden yritykset ottaa kaupunki valtaansa.

Tymäkkä yhdistelmä kauhua, mustaa komediaa, rikoselokuvaa ja jopa eroottista trilleriä ei olisi voinut syntyä kenenkään muun kuin John Landisin käsissä. Ainekset pysyvät huomattavan hyvin tasapainossa, ja myös mainio näyttelijäkaarti saa kunnolla tilaa. Loggian sekopäinen vampyyripomo lukeutuu usein gangstereita näytelleen veteraanin parhaisiin roolisuorituksiin. Sivuosissa nähdään monia sittemmin valkokangastähdiksi kohonneita kasvoja, kuten Angela Bassett, Luis Guzman ja Chazz Palmintieri. Eikä Landis ole malttanut olla tarjoamatta tuttuun tapaansa pikkurooleja myös ohjaajakavereilleen. Leffasta voi bongata niin Frank Ozin, Sam Raimin kuin Dario Argenton.

Uhkaa hohkaava Pikku-Italia kylpee ruotsalaisen Levottomat– ja Re-Animator-kuvaaja Mac Ahlbergin kameran taltioimana neonvaloissa, kuumassa höyryssä – ja veressä."

sosiaalisesta mediastani:
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)