Night Vision Maximum Comebackin ennakkonäytökset alkoivat
eilen asiaankuuluvalla suuuudenhulludella musiikkidokumentilla WHO KILLED THE KLF? Nimi voisi vihjata myös Who killed Bambiin ja Great rockn' roll swindleen, mutta on hersyvän hauska taideprojekti, manifesti, ravien bilebändi, kaveruksist,a jotka keksivät, ja ennen kaikkea tekevät mitä huvittaa, ellei heitä erikseen kielletä.
Ja he olivat itse itselleen Malcolm McLareneita.
Monin paikoin kiinnostvaa Who killed the KLF? dokumenttielokuva oli myös jännitysnäytelmä, koska The KLF:n heput ovat kieltäneet elokuvan. Mutta ei tästäkään tiedä, kuinka meta/totta on. Että ovatko kuitenkin kaiken takana. Jos alkaa näitä salaliittoteorioita tutkia, ja mikä ettei, vaikka enemmän minua kiinnostaa Pilluminaatio kuin Illuminaatio.
Jimmy Cautyn ja Bill Drummondin muodostama duo lopetti toimintansa vuonna 1992, mutta mitä sitten. Tapahtui.
Meitä on moneen junaan, mutten tuohon ehtinyt. Sen sijaan aivan Zodiac Mindwarpin näköinen heppu oli Savotan Sannissa, mutten ole varma, tyssäsikö reissunsa Rovaniemelle. Vuosi oli 1988-1989. Herraa kuvasimme Tavastialla noin 27.03.1992 kun esiintyi orkkansa Love Reactionin kera.
Heput eivät ole huijareita siinä merkityksessä, että katsoja, kokija, taideihminen tunnistaa silmäänkusemisen, ja toisaalta diskossa persettä heiluttavat, ajattelevatko he mitään... vaan jatkavat britteinä vaudevillen, ja silmänkäännön traditioita yleisöä miellyttäkkseen hämmästettävyydellään ja ylläteksellisyydellään. Ainakin 90-luvulla. Muistaakseni kertaakaan ei mainita sanaa performanssi, jostai syystä, mutta 
onhan tämä ollut monen tason, ellei peräti levelin, performancea. Suuruudenhullua ja ainutlaatuista. Kun haluaa polttaa ison summan rahaa, siis oikeasti oikeaa kahisevaa, jotain miljoonan punnan edestä. Ja aiemin kuin Yön ritarin nemesis Jokeri. Ja tekee siitä elokuvan, jota näytetään vaikkapa Rakkautta ja anarkiaa -festareilla, sekä Alan Mooren olohuoneessa. Nehän nyt ovat parhaimmat katselupaikat.
Sanaa käsitetaide taidetaan käyttää kerran.
Jimmy Cautyn ja Bill Drummondin muodostama duo lopetti toimintansa vuonna 1992, mutta mitä sitten. Tapahtui.
Torille! Koska Suomi mainittu. Yllättävän vähän tuli Erkki Pirtolan videonauhaa jossa Bill Drummond matkaa Mark Manningin kera (kirjailija tunnetaan myös nimellä Zodiac Mindwarp, joka hurmasi kiltit rusettipäiset tikkaria imevät luostarikoulun tytöt punkkareiksi, gooteiksi ja dominoiksi ajaessaan mopollaan kirkon maalatun klasi-ikkunan läpi asuntolan makuuhuoneeseen videollaan Prime Mover) eli tempauksesta Elvis to the Pole, Elvis Pohjoisnavalle. Video on kuvattu 1992 VR:n yöjunassa, yllätyksellistä kyllä juurikin ravintolavaunussa, jossa puhutaan mukavia, ja myös painitaan, ja suomalainen kysyy, missä on meidän vodka.
Tästä on tietenkin kirjoitettu kirja, joka kertoo, jos sen saisi lukea, minne astui kultainen Elviksen ikoni kuplamuovissaan pääsi.
Aimo Hyvärinen kertoo YouTubessa: " After burning some money in an island near Scotland, the KLF
disappeared. But one full moon night in a Northern Finland night train they were spotted with Elvis (to the Pole -project). Video by Erkki Pirtola, editing Irma Silvennoinen and Aimo Hyvärinen 1996. "
Torille! Aina kun näytetään, miten the KLF:n sinkku menestyi missäkin maassa, niin aina ensimmäisenä mainitaan Finland.
Who Killed the KLF? 2021 ‧ Dokumentti ‧ 1 h 28 m
Katsottu
Katselulista
Alkuperäinen julkaisupäivä: 2021
Ohjaaja: Chris Atkins
Leikkaus: Claire Ferguson
Tekstitys: Ei tekstitystä
Mukana: Jimmy Cauty, Bill Drummond, Alan Moore, Paul Oakenfold, Carl Cox
Formaatti: DCP
Taustaa:
Night Viisos kirjoitti: "The KLF oli 1990-luvun älyvapain, megalomaanisin, härskein ja samalla nerokkain kulttuuriperformanssi, joka manifestoitui useimmille kuluttajille terävimmän kärjen EDM-yhtyeenä. Last Train to Trancentral, What Time is Love? ja Justified and Ancient olivat aikansa tanssilattioiden anthemeita, joiden syntyperälle kuuntelijat eivät juuri ajatuksia uhranneet.
Harva tiesi, että miljoonia ja taas miljoonia äänitteitä myynyt show syntyi vitsinä. Globaalin suosion siivittämänä siitä kehittyi monikerroksinen kulttuuriterrorismioperaatio, jonka perimmäisen nerokkuuden tiesivät vain sen luojat Jimmy Cauty ja Bill Drummond.
Yhtyeen taru päättyi vuoden 1992 BRIT Awards -gaalassa järjestettyyn tempaukseen, jonka jälkeen koko brittiläinen musiikkiteollisuus canceloi Cautyn ja Drummondin. Syntyi K Foundation, joka otti maalitaulukseen taidemaailman. Kulttuurin ja rahan epäpyhän liiton kritiikki huipentui elokuvaan Watch the K Foundation Burn a Million Quid (1995), jossa kaksikko paiskoo setelinippuja nuotioon reilun tunnin ajan.
BAFTA-ehdokkudellakin huomioitu (Taking Liberties, 2007) ohjaaja Chris Atkins onnistuu mahdottomalta vaikuttaneessa tehtävässä: vaikka Cauty ja Drummond eivät ainakaan julkilausumiensa mukaan ole olleet mukana tekemässä elokuvaa, Who Killed The KLF? koostaa rönsyilevästä tarinasta koherentin kokonaisuuden. Puhuvien päiden sijaan kerronnan tärkeimpiä välineitä ovat runsas aikalaisvideomateriaali ja aiemmin julkaisemattomat haastattelunauhat.
Elokuvan maailmanensi-ilta Yhdysvaltain tärkeimmällä genre-elokuvafestivaalilla Fantastic Festillä oli vähällä peruuntua syyskuussa, kun The KLF:n musiikin oikeudet omistava Warner Chappelle yritti kieltää näytökset. Atkins ja tuottajansa ovat jättäneet aidossa The KLF -hengessä elokuvassa kuultavan musiikin lisensoimatta, minkä vuoksi levy-yhtiö uhkaa tekijöitä yhä oikeustoimilla." Night Visions esittely
Katsoin tämän myös osana melkein nostalgista ja retroa katsetta eiliseen, 90-luku tuntuu vasta äsken ollen vielä kesken. Elektroninen musiikki on soinut mielessäni näytelmissä ja elokuvissa. Tällä viikolla Red Nose Companyn klovneriaesityksessä REvolution dj huudatti Prodigyn Fire Starterin ensimmäisiä tahteja, biittejä, ja huusi: rantabileet! Ja heti oltiin tunnelmassa kiinni. Tunnelma jyrisi kehoon.
Mia Hansen-Løven EDEN (2014) melankolinen, euforinen matka, biitti, jossa päähenkilö on ensin metsässä kuin 70-luvun Leaud, mutta haluaa ehdottomasti huippu-dj:ksi, eikä porvarilliset ammatit kiinnosta. Keskiössä oli ranskalainen elektroninen musiikki ja dj-kulttuuri 90-luvulta lähtien. Eitysen hieno elokuvatuosta ajasta, jossa suurimpana kohoaa Daft Punkin Veridis Quo sekä melankolisena että euforisena.
Viime vuonna KOM-teatterin vaikuttavassa Zellerin kirjoittamassa tragediassa Poika soi New Orderin biisi Blue Monday niin sopivasti. Kun ajattelee, mihin Joy Division loppui.
Sosiaalistisesta meediastani:
The KLF matkasi vr:n junalla kera Zodiac Mindwarpin (omalla nimellään) Pohjoisnavalle etsimään Elvistä. Vai oliko se sittenki Napapiirille, Erkki Pirtola kuvasi. WHO KILLED THE KLF? dokkari 20.11. klo 18 Whs Teatteri Unionissa. Night Visions esittää.https://t.co/hoeftmfD9W
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) November 20, 2021
The KLF:n Bill Drummondin tuntematon Suomi-projekti https://t.co/aWGP6qQ3Av lähteestä @yle_musiikki
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) November 20, 2021
KLFin viideo vimeolla odottaa kryptaajaa:The Kalevala Singles
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) November 20, 2021
KLF onlinehttps://t.co/EU1mG7bLCU
KLFfää ja K Foundationia juutuupissa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.