Valkokankaan valtasi ensin neukku-nolanilainen, ei kovin halpa ja täysin suuruudenhullu skifileffa COMA (ohjaajana Nikita Argunov, Venäjä 2020). Visuaalisesti huumaannuttava kuten Doctor Strangen fraktaalit. Mietityttää kuten Bulgakov.
Seuraavana valkokankaalla oli häkellyttävän toimiva kauhuelokuva (art house maustein) BREEDER (ohjaajana Pusherin kirjoittanut Jens Dahl, Tanska 2020). Paikalla oli leffassa näyttelevä Eeva Putro. Olen lukenut aika lailla dekkareita, jännäreitä, nordic noiria, jossa on vapaudenriistoa, kidutusta. Monenlaista. Tämä omaa luokkaansa. Night Visions, kiitän. Näin myöhemmin normikattauksessa leffan New Order, ja kyllä se oli paljon mm seksistisempi kuin tämä Breeder, jonka englanninkielinen nimi merkitsee enemmän kuin suomenkielinen. Jossain joku valitteli, että Breeder olisi ekploitaatiota jne. Mutta eksploitaatiolle, verelle, ja kidutukselle on paikkansa, kun kerrotaan tarina, ja laajempi tarina. Kidutuspornosta voisi mainita kotimaisen romaanin Pure mua, joka monin tavoin raikastaa vampyyrigenreä, ja jossa vampyyrien hyväksikäyttö esitetään vähintään kolmenlaisena kidutuspornona, ja samalla se on hävyttömän hauska, kuuma kirja, jossa käydään läpi myös luokkasotaa, siis meidän sisällissotaamme 1918. Kauhulla voi käsitellä monenlaisia asioita, ihmiskauppaa, hyväksikäyttöä. Breederissä ei siis vampyyreitä, vaan muuten ahneita reaalielämän kiipijöitä, jotka haluavat elää ikuisesti, ja näyttää aina yhtä nuorilta ja yhtä hyviltä. Mutta sillä on hintansa....
Q&A klippejä ennen ja jälkeen esityksen leffasta THE BREEDER, jota suosittelen. Eksploitaation, ahdistavan elokuvakokemuksen ja kidutuksen tavoin voi kauhussa, ja genre-elokuvassa käsitellä hyvinkin vaikeita, raskaita aiheita. Olen viime vuosina lukenut aika lailla skandidekkareita, dekkareita, jännäreitä ja nordic noiria, joissa on aikalailla vapaudenriistoa, kidutusta, hyväksikäyttöä. Visuaalisena tämä on aika hätkähdyttävää kokeneellekin katsojalle.
Näissä klipeissä luultavasti ei pilauksia.. Sosialistisesta mediastani:
Valkokankaalta hirmuisen jännittävä, ja valtavan suuri b-elokuva EVENT HORIZON (ohjaajana Paul W.S. Anderson, 1997) 4K ensiesitys Suomessa. Harvoin skifi on näin verinen. Myös ääniraidan Prodigy ennakoi Matrixia. Night Visions Pre-Halloween Extravaganza festival. Aivan kuin kotiin tulisi.
Festivaalin ehtoon päätti fetsit vinossa -tyyliin ehtoisa ja riittoisa Nic Cage aivan urvelossa taistelupätkässä Jiu Jitsu (2020), josta voisi tähän laittaa katkeamattoman Nic Cage -virran...
Nicolas Cagea on ennenkin Bio Rexissä nähty, tätä ennen Rakkautta ja anarkiaa -festareilla leffassa PIG sekä parisen vuotta sitten leffassa MANDY.
Minulla ei ole mitään vastaan yksipäiväisille tapahtumille, lauantai varsinkin on solidaarisesti vakain päivä astua elokuvasaliin jos ei nyt aamusta iltaan niin päivästä ainakin. Nyt kun aurinkokin laskee niin varhain.
Tämä kattaus taisi kallistua aikalailla skifin puolelle, oli uutta ja vanhaa. Minulle sellainen avaruusooppera ei iske jossa vain uroot istuu koneissaan rumat kypärät päässä ja ampuu mitä tahansa vihollista, tai valloittaa. Vaan mitä kaikkea skifissä voi tehdä. Kuinka moni Event horizonin keksintö on nykyään käytössä. Vai oliko niitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.