Syksyn kiinnostavimpia näyttelyitä oli tämä Emma Ainalan goresöpö näyttely SEASON OF THE WITCH, Helsinki Contemporaryssä, jossa noidat, keijut, hurjat, verenhimoiset vapaat naiset olivat irti, ja vitaalisina. Ei todellakaan popkulttuurin hyväksikäyttämiä riisuttuja uhreja, vaan päin vastoin. Vampyyrit lepäävät. Britannia tv sarjan druidien parista on helppo siirtyä Emma Ainalan goresöpöön näyttelyyn SEASON OF THE WITCH, tuo biisi soi sarjassa edell. kaudella. A Twilight Contemplation maalaus on enemmänkin Tru Blood, ja Magdalena Hai -tyyppisesti, panseksuaaleja noitia. Naiset tekijöinä, naiset kokijoina, naiset arvaamattomina. Silti kuitenkin pitsihunnuissa, krumeluureissa, koska mikä ettei.
Osasta teoksista tuli mieleen Hammer-kauhun oikeasti pelottavat naiset kuten Gorgon, The Reptile, sekä vampyyrit, noidat, seireenit, SHE. Vaikka toteutustapa wallan uniikki.
Järjettömän suuri suositus, tosin näyttely loppui elokuussa. Olisin ostanut montakin jos olisi ollut 6600 € taskunpohjalla ylimääräistä.
vuotava veri, ruusut, jotka pistävät, kauniita asioita, sydänkuviolliset sukkahousut.
Mieleen tuli myös suht dekadenttinen tv sarja Kukkaimppu piikkilankaa 70-luvulta, taisi olla myös lapsilta kielletty.
malvaan ja turkoosin he pukeutuvat, muistan nuo 70-luvun värit, kauniit sifonkipuvut ja hartioidensuojukset kampaamoissa
Tästä kuvasta tuli mieleen Teatteri Jurkassa nähty näytelmä Putoamisen taito, esitys äidistä tosielämän naisista, joilla tosiaan oli oma tupa ja oma lupa eli Big Edie Bealesta ja
tyttärestä Little Edie Bealesta. Heistä on tehty mainio dokumentti Grey Gardens (1975), sekä HBO-elokuva Grey gardens (tai myös nimellä Grey Gardens – harmaan kartanon naiset, 2009). Vuonna 2017 tuo talo oli myynnissä...
naiset suutelevat sammakoita, mutta päihtyäkseen vai löytääkseen prinssejä, vai sekä että, kuten Todella upeeta, Double trouble ja Kumman kaa.
ennen, kun vain miehet saivat maalata, he maalasivat piknikille naiset alastomiksi, mutta miehet napitettuina kurkkuun asti tiiviisti, partojenkin taakse. Bow Wow Wow bändi versioi tätä The Last of the Mohicans EP-levynkannella, mutta oliko silloinkaan katse naisen. Tässä myös katse on naisen, vai onko. Eikä kukaan ole tiiraamassa salaa, tai jakamassa sosialistisessa mediassa naisen kuvia. Olla yhtä itsnesä kanssa, olla yhtä naisten kanssa, olla yhtä luonnon kanssa.
sateinen kiiltävä bulevardi
Osasta töitä tuli mieleen True Blood, mutta potenssiin sata. Mutta miksi käytin maksuliinisia, tai ainakain maskuliinisina pidettyjä sanoja kuten potenssiin ja vitaalinen.
© Satu Ylavaara Photography 2021
Syksyn kiinnostavimpia näyttelyitä oli tämä Emma Ainalan goresöpö näyttely SEASON OF THE WITCH, Helsinki Contemporaryssä, jossa noidat, keijut, hurjat, verenhimoiset vapaat naiset olivat irti, ja vitaalisina. Ei todellakaan popkulttuurin hyväksikäyttämiä riisuttuja uhreja, vaan päin vastoin. Vampyyrit lepäävät. Britannia tv sarjan druidien parista on helppo siirtyä Emma Ainalan goresöpöön näyttelyyn SEASON OF THE WITCH, tuo biisi soi sarjassa edell. kaudella. A Twilight Contemplation maalaus on enemmänkin Tru Blood, ja Magdalena Hai -tyyppisesti, panseksuaaleja noitia. Naiset tekijöinä, naiset kokijoina, naiset arvaamattomina. Silti kuitenkin pitsihunnuissa, krumeluureissa, koska mikä ettei. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.