Minulle kirjailijana, renessanssinerona ja kuvataitelijana oma tuotos on tärkeä, se pitää olla oikein, kuten se on tarkoitettu, vaikka minulla onkin kammoisa luckylukihäiriö, niin juuri siksi oikolukua tarvitaan. Kirjoittaja voi olla sokea kuin kyklooppi tai silmänsä silponut Oidipus: hänen aivoissaan lause on täydellinen ja se käy pienen matkan tullessaan ei lihaksi vaan paremminkin ihoksi siis julkaistuna kirjana. Niinpä esimerkiksi Corto Maltesen nuoruus albumin seljäksessä lukee: Corto Maltasen nuoruus, mikä olisi kyllä pitänyt tarkistaa. Mutta, jotta tässä ei mene humalat ja maltaat tahi Maltaset hukkaan, niin jatkan asiasta.
Goottitarinassa on aina tyrmä, vankila. Ja siellä ainakin yksi Rasputin, joka halajaa vapauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.