Minä kävelen alas pimeään kauhukabinettiin, syvemmälle, syvemmälle,
haparoin ahdasta kujaa, koko rahan edestä. Pääsylippu kaikkiin huvituksiin ja pelotuksiin tussauddi nimensä tavoin onomatopoeettisesti, muttei niin kovin poeettisesti oivan loven lompsaani maksaen mahdottomia.
Ilmeisesti pelottavinta mitä museo voi tarjota on hullu nainen. Miksikö?
Onhan hullu nainen arvaamaton.
Kauhukävely tarjoaa vahanukkien lisäksi käytettyjä kidutus- ja murhavälineitä sekä aitoja ihmisiä, näyttelijöitä jotka hyppäävät pimeydestä kimppuusi. Näin kyllä varoituskyltin jonka mukaan heikkohermoisten raskaana olevien naisten pitäisi pysyä täältä kaukana. Klups.
Ehkä se on vain pelottelun keino.
Lontoossa jatkuu loputon yö,
jossa surkeat ihmiset poukkoilevat pysyäkseen hengissä. Oli mies kuinka köyhä tahansa hänellä tuntuu aina riittävän rahaa ja aikaa huoraan. Prostituoiduilla ei ole mitään arvoa - ne ovat niin helposti korvattavissa. Niin paljon kun miehet naisia täysin syyttä ja vain oman typeryytensä ja kokemattomuutensa vuoksi vihaavat, halveksivat ja pelkäävät, niin miehet tarvitsevat naisia. Huorat menevät baariin. Viheliäisessä elämässä ei ole mitään. Vain lasillinen giniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.