Onko graafinen sarjakuva pelkästään ranskalaisten, belgialaisten, serbien käsissä?
Petri Hiltunen päästi näillä leveyspiireillä harvinaisen kauhu-genren sarjakuva-albuminsa Hysteria vuonna 1987, jolloin hysteriaa aiheutti myös pitkästä aikaa lavalla riehuva elävä punkin legenda Iggy Pop joka vieraili provinssirockissa niin että taju lähti. Keskityn tässä kuitennii Hiltusen Hysteriaan.
Hermostunut nainen kertoo, ettei olisi pitänyt päästää miestänsä matkalle. Kas tässäkin passiivinen nainen odottaa Penelopena [= synonyymi passiiviselle typerälle naiskuvalle ] miestään. Luulisi jo, että tässä 2637 vuodessa olisi rakenne rikkoutunut t ainakin värittynyt, monipuolistunut. Vaan ei. Mamma istuu istuu ja istuu ja istuu ikkunan ääressä kotona samalla kun sankari-miehensä oi tuo seikkailija on jossain kaukana pahassa maassa tutkailemassa primitiivisiä kulttuureita. Koska kyse on hiipivästä kauhusta jonka empimättä molskahtaa silmillemme olemme tarkkana detaljien kanssa - onhan albumi ilmestynyt kuusi vuotta Evil Deadin jälkeen [ alkusivuilla albumi omistetaan mm kyseisen rainan ohjanneelle Sam Raimille] : taas joku tutkija värkkää sellaisten asioitten t tabujen kanssa joiden kanssa ei saisi sählätä.
Yleensä näissä tarinoissa on opetus: hullu tiedepärsoona ei saisi kurkottaa liian korkealle. Käy huonosti. Suhtautuminen ns. primitiivisten heimojen tietoon on monijakoista: se on pahaa, koska se olisi pitänyt jättää rauhaan ts. sitä pitää tai olisi pitänyt kunnioittaa. Mutta kuinka moni haudanryöstäjä, anteeksi, siis arkeologi kunnioittaa vainajien kalmistoja ja sarkofageja?
Nainen odottaa tyhjän asunnon sisällä - mies pitää reteesti hauskaa maailmalla -kuvio on tuttu myös Draculasta: hyveellinen Mina odottaa, että tottelevainen sulhonsa Jonathan palaisi jo kreivi Draculan linnasta.Ja sitten mies palaa! Mutta on muuttunut. Katso esimerkiksi tämän vuosituhannen versio astronauttisesta odysseiasta The Astronaut´s Wife -elokuva, joka on turhaan jätetty noteeraamatta. Päärooleissaan Charlize Theron ja Johnny Depp jotka kummatkin ovat kunnianhimoisia roolivalinnoissaan - joka on kaukana keskiverrosta.
Hysteria koostuu useasta liiankin lyhyestä tarinasta joita meille tarjoaa seremoniamestari - joka edeltäjiensä tavoin - heittää puujalkavitsejä. Jokin niistä alkaa mehevästi kuten Pure minua uudelleen. Ja pitää pintansa. Seksistinen höyrypää narkkari freud olisi mielissään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.