Groteski gotiikka - pohjoisen taiteen verenkarvas laji. "Vuosi 1993 toi Merja Aletalle paitsi kiitosta, myös julkista paheksuntaa ja hän joutui pohjoisessa jopa suoranaisen hyökkäyksen kohteeksi." -- " Meri-Lapin shamaanikesässä esillä olleet linotyöt nostattivat Pohjois-Suomen ja -Ruotsin papiston raivon. Merja Aletta sai niskaansa niin shamanismi- kuin satanistisyytöksetkin." -- " Asiaa puitiin valtakunnallisella tasolla iltalehtien lööpeissä ja jopa tv-uutisissa. "
Merja Aletta Ranttila: Omakuva, Kustannus-Puntsi 1999.
Kuinka typerä on kansa ja varsinkin sen kirkko - olemme saaneet huomata aikojen hurahtaessa usein, valitettavasti.
1990-luvulla myös toinen pohjoisen lintukotomme asukki toisin sanoen goottipoika tai ainakin nyrkkipesunkestävä nihilisti Kauko Röyhkä.
Mutta miten suhtautuu skandinaavirahvas tähän: naispuolista taiteilijaa Ranttilaa rangaistaan ja hänen työn tekemistään häiritään, työrauha sabotoidaan,
ja miespuolinen Röyhkä nostetaan Finlandia-ehdokkaaksi. Näin meillä suomessa.
"Vuonna 1994 syntyneitä teoksia leimaa valoisampi ja optimistisempi tunnelma. Pirukausi. "
Merja Aletta Ranttila: Omakuva, Kustannus-Puntsi 1999.
Aletta Ranttilan ja Helena Junttilan "gotiikka"
Siinä missä Ranttilan käden jälki on groteskia linotekniikkansa puolesta, tällä tavalla työssä
on jotain väkevää, sitä tehdään sormet verillä, kenties, puukon terä voi lipsahtaa, siinä isketään, siinä kaiverretaan, ja jälki on juurevaa, väkevää, juuria, oksia, takiaisia..
Niin Junttilalla on hennon hentoa ohutta viivaa se kujeilee, ja leijuu tuulessa kuin Lakmé
Lakmén Flower duet´n kukkaisduetto..... ja on varpaillaan, se on henki jos Ranttila on liha. Tai mikäs siinä on hengeksi ja ruumiiksi edes ihmistä jakamaan??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.