Kalpeat pojat, oudot pojat, kainot pojat. Willard, 2003 uusintaversio.

Kalpeat pojat, oudot pojat, kainot pojat. Willard, 2003 uusintaversio. Glen Morganin vuonna 2003 ohjaamassa elokuvassa Willard nimiroolia näytteli Crispin Glover. Palatakseni Willardiin jo sen myyminen DVD muodossa on hankalaa, koska genren määritteleminen on hankalaa [kuten aina hyvässä elokuvassa, ja niinpä Almodóvar on jatkuvasti nimikkeen KOMEDIA alla, vaikka tragedia olisi lähempänä], ja netissä se on kategorioissa KOMEDIA KAUHU DRAAMA. Mm mehevä Joaquin Phoenix [liian tunteellinen sekä de Sadea että pyykkärityttöä kohtaan olevana idealistisena pappina Quills - syntiset säkeet, Truman Capotea muistaakseni lukeva sm-myymälän myyjä 8 MM, insestinen keisarin poika Gladiator, Kylä ] hylkäsi roolin.

En ole tulopoliittisista syistä nähnyt alkuperäisempää Willardia vuodelta 1971, mutta tämäkin riittää.

Yhtymäkohtia voisi olla Psyko, Kun valot sammuvat ja Argenton Oopperan kummitus. Hyvin pukeutunut, vanhanaikaisen ja kummallisen oloinen Willard asuu isossa, kauniissa talossa, jossa mahonki kiiltää, ja tilaa riittää, mutta hirvittävän naisen kanssa, mutta rakastaa vain rottia. Työtoverinahan hän olisi sietämätön - helppo pilkan kohde tässä tasapäisessä maailmassa.



tuttu myös 2000-luvun Charlien enkeleistä - hän on tietysti kummallinen, laiha, kummallisilla eleillä tupakkaa kiskova, liituraitainen paha poika, joka taitaa myös itämaisia lajeja. Elokuvan hauskimmassa kohtauksessa [ jos unohdetaan alku jossa Mötley Crüe mäntää täysillä ja vokalistina Vince Neil vetää falsetissa kuin olisi haiden seurassa uinut ] kolme kaunotarta [ enkelit ] ajaa takaa hirviötä [ Glover ] kunnes saavutaan teräsverkkoisen aidan ylitse rähjäiseen umpikujaan, jossa he joutuvat taistelemaan ja Prodigyn Smash my bitch up soi - mutta etäännytetyllä, käänteisellä tavalla: tässä hakattava bitch onkin miespuolinen.