Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

perjantai 14. helmikuuta 2020

Naishirviö

Toisaalta Pokka pitää sarjan Hyacint on hirviö tietämättään, hän on pyrkyri, snobi, joka haluaa olla luokkaansa parempi, järjestää kynttiläillallisia, lukeutua aatelisiin ja hyväksi laulajattareksi, vaikka hänen äänensä ja esiintymisensä on karmivaa. Hän neuvoo hyvin autossa ajavaa miestänsä ja lukee karttaa aivan väärin, mutta syyttää siitäkin miestään. Hän vaatii mahdottomia, ja kaikki pelkäävät häntä, tai nauravat hänen mahtipontiselle pukeutumiselleen. Apropå - ollessani katsomassa keskipäivän matineaa eli post-capralaista näytelmää Solid gold cadillac joka kertoi hyvin minimalistisesti sisustettuna komediana noin 1950-luvun aikaan pienen ihmisen hyökkäystä suurta mahtavaa, korruptoitunutta firmaa vastaan. Kaikki yleisöstä tiesivät pääosan esittäjän Patricia Routledgen näyttelevän myös Hyacintiä joten yleisö odotti tirskahdellen kun näyttämöllä Patricia "Tuhkimon" roolissaan vastasi puhelimeen. Patricia siis näytteli Cinderellaa, joka kävelee suureen pilvenpiirtäjään etujaan kyselemään osakkeenomistajana. Ja pistää paikat mullin mallin. Huvittavaa oli kun lavalla äänestettiin Tuhkimon tekemää ehdotusta - eikä yksikään äijistä puoltanut esitystä, mutta yleisö huusi ääniä Tuhkimolle.. Eräs rötösherroista muuten näyttelee Bad Girls sarjassa pappia, muistaakseni. Välillä tarinaa juoksetti samantapainen dia-show kuten Housut pois elokuvassa jossa näytettiin kuinka silloin oli töitä tehtaalla.

Tuhkimolla oli yksi aivan mieletön hattu josta kohoava megalomaaninen sulka kuului vähintään strutsille.

Mietin sanaa NAARASHIRVIÖ. Milloin naista sanotaan hirviöksi? Silloin kun hän ei miestä miellytä eikä paapo eikä palvo, vaan uhkaa ja tai nauraa. Patistaa töihin eikä halua miehen taantuvan juopoksi. Siis itsenäinen, solidaarinen nainen on hirviö? Ja paskat miesten ja viihdeteollisuuden määrittelyille. Palaan elokuvaan Cabaret, jonka 2000-luvun kotimainen näyttämäversiokin oli nannaa; mehän elimme iloisen 20-luvun jälkeisessä iloisessa Berliinissä jonka ilonpitoon [ ilo = myös gay, eli homo- , natsithan eivät suvainneet homouttakaan ] kuului ronski kabaree, joka oli pulppuavaa iloa, ja täydellinen ongelmien, sotien ja pula-ajan unohdus. Lähteä kotoa luudasta - tai siis luudan - ja kutimien ääreltä mennäkseen sinne missä laulu raikaa, juoma virtaa ja koko orkesteri on kaunis.. [ < = tuo lähteä kotoa luudasta on kuin lentäisi luudalla ja sitten enää ei ]

Minua huvitti näkymä: kuinka Tuhkimo ja Penelope olisivat pukeneet itsensä kauniiksi, punanneet poskipäänsä innostuksesta ja lähteneet kabareehen!

Yksi kabareen humoristisista, provosoivista ja groteskeista laulunumeroista oli If you could see her in my eyes eli Jos vain näkisit hänet minun silmin, ja numerossa esitellään - harvinaista kyllä - nainen hirviönä. Naisella on gorillan naamio [ kuten anarkistisella feministisellä taideryhmällä Guerrilla Girls myöhemmin 90-luvun alussa ] ja gorillan puku, ja koko laulun seremoniamestari kertoi kuinka hyvä ja kaunis tämä hänen tyttöystävänsä on sisältäpäin..

Vaikka hän on juutalainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.