Kyttyräselkäisiä laboratorioapulaisia lainaamassa: Son of Dracula ja House of Dracula. Ja lateksia. Ja Loordi

Kyttyräselkäisiä laboratorioapulaisia lainaamassa: Son of Dracula ja House of Dracula sijoittuivat (silloiseen) nykyaikaan, ja uutta, kenties vaativampaa teiniyleisöä kosiskeltiin ja houkuteltiin, näin päättelen, tieteiselokuvista tutulla musiikilla, palaaman takaisin vanhan ajan ja vanhanaikaisen kauhuromantiikan pariin - mutta ilman Lugosia. Valitettavasti.

Ja 1930 - 1950 -lukujen hullu tiedemies -genreen pakollisesti kuuluvan kyttyräselkäisen laboratorioapulaisen roolissa oli vaihteeksi hehkeä nainen täydessä 1940-luvun tällingissään - lukuun ottamatta kumarassa kävelyä, ja kyttyrää, joka pysyi miltei koko elokuvan ajan oikealla paikallaan (vrt. Frankenstein junior leffan gägiä, visuaalista vitsiä, jossa ihmetellään Igorin kyttyrän sijainnin muuttumista mm onttoon lateksikyttyrään kovaäänisesti ja kaikuvasti koputellen…).


 * < mehän tiedämme, kuinka ensimmäinen Frankestein filmatisointi tehtiin jo 1910-luvulla… *

Noina vaikeina, sodan jälkeisinä aikoina oli hankala pelostuttaa tai kauhistuttaa ketään - olihan valkoinen mies keksinyt ja toteuttanut niin keskitysleirit kuin atomipommitkin. Todelliset hirviöt - hallitukset, kapitalismit ja uskonnot ainaisine pyrkimyksineen tuhota alkuperäisyys, ja vallata puhdas manner - työllistivät pikku ammustehtailijoita. Ja miten se Chaplin nerokkaasti filmissään Siniparta letkautti hyvin ravitun naisen suusta, että kannattaa ottaa puolisoksi ammustehtailija..

* Samaan syssyyn: Kaunotar ja hirviö - pakollinen osuus keväältä 2006, jolloin helvetti jäätyi, ja Suomi voitti ensimmäistä kertaa Euroviisut, ja vieläpä mörköoopperalla, milläs muulla. Voittajabändin, välittömästi ainutlaatuisen voiton jälkeen kansallissankariksi nostetun, aiemmin niin aliarvostetun ja haukutun Lordin ja Ruotsin edustajan ikinuoren Carolan kilpailua veisteltiin tyyliin voittaako botox vai latex?? No, lateksi ja musiikki voitti.

Mutta kuinka hauskaa on suomalainen suhtautuminen hirviöihin - niin kauhea oli mummojen hysteerinen nalkutus ja voivottelu, kuinka nyt pitää hävetä ulkomailla suomea, tarkoituksella pienellä alkukirjaimella, kuin häpeillen. Lordin voittaessa koko viisut mummojen kitinä loppui. Sen sijaan hirveä selkään taputtaminen alkoi - kyllähän me teihin uskottiin jo alussa….

Niin Mister Lordi kuin Nemi -sarjakuva tekijä Lisa Myhre kumpikin kertovat yhtä aikaa ilkeän hyväntuulisessa ja tummanpuhuvassa ilosanomassaan inhoavansa aikuisuutta. Aikuisuus tuntuu olevan vastenmielinen, ahdasmielinen linnake, jossa pitää toimia robottina - tyystin haaveilunsa unohtaen.

Niin ikään tv kakkoselta tuli insertti aikuista terveistä ihmisistä ( joita kutsutaan nimellä Kidult ) jotka leikkivät esimerkeiksi barbeilla. Lumoava ja hyväntuulinen nero Johnny Depp on elokuvissaan, luonnollisestikin, esittänyt usein Peter Pan -hahmoa, itseänsä Peter Panin luojaa Finding neverland elokuvassa, hän on ollut Don Juan de Marco, joka väittää kiven kovaan nykyaikana olevansa juuri se Don Juan, puhumattakaan Saksikäsi-Edwardista, joka on ikuinen poika, kuten myös Jali ja Suklaatehdas filmatisoinnin Willy Wonka, ja tietysti Keith Richardsilta, Andy McCoylta ja Adam Antilta hahmonsa kursinut sekopää kapteeni Jack Sparrow joka lipuu satamasta toiseen - loukkaantuneilta naikkosilta lintsareita saaden Pirates of the Caribbean -seikkailutrilogiassa. Johnny Depp Jack Sparrowina on muuten Nemin miesihanne. Muita ei ole. Ja pelkästään tämä hahmo käy.

Miten niin Nemi olisi kranttu? Ja miksei saisi haaveilla? Kysyn kuin Atwoodin romaanissa Rouva oraakkeli?