Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

lauantai 1. helmikuuta 2020

Hämärästä aamunkoittoon, aina vain lissää vampyyreitä

Shadow of the vampire elokuvassa loistelias Willem Dafoe taas kerran special guest villainin roolissa. Näinkö kuvattiin Nosferatu? Millainen olisi / on making of Shadow of the vampire - jos sekin olisi kieli poskella tai naama veriviiruilla tehty? Onko silloin liian pitkälle menty?
Robert Rodriguezin Hämärästä aamunkoittoon vampyyriäpärä-filkat, jossa tehokeinona tavanomaisesta jännäristä realismista: tää vois tapahtua sullekki - lyödään peliin äkkiä yliluonnollinen. Hämärästä aamunkoittoon vissiin osa kolme leffassa seikkailee roolihahmona jopa suosikkini vanha kauhukirjailija Ambrose Bierce. Tosin lypsyjakkarakin näyttelisi roolin paremmin.
                             
Mutta palatakseni Hämärästä aamunkoittoon, niin lapsukaiset, * jatkoin ryittyäni kurkkuni asialliseksi * käsikirjoittaja Tarantino ja Rodrigues käyttivät Hämärästä aamunkoittoon, osassa yksi genren muutosta, jossa realistinen kauhu tai trilleri muuttuu äkkiä yliluonnolliseksi kauhuksi. Vampyyrit ovat olemassa! 

Mitähän nämä viattomat opiskelijapolot tekisivät jos tietäisivät, että seurustelen elävän kuolleen muusikon kanssa? Että hänen kanssaan kotia leikkiminen ei ole hassumpaa? Tarvitseeko kaikkea kuuluttaa?

"Harmi ettet näe enää peilikuvaasi.
Näytät upealta."


Vampyyrit



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.