Hitchcockin naiskuvasta

Niin ollen vastaanottimessa Asko Alanen ja Mikko Kivinen puhuvat aamutuimaan Hitchcockista, hänen naiskuvastaan ja muusta mukavasta kuten Psykon suihkukohtauksesta, ja sen aloittaman naisvihan analysoinnista. Koska veitsellä tehty suihkumurha oli ainoa lajissaan, ja kun naispuolinen päähenkilö kuolee kesken filmiä nojaamatta "sankarin" olkapäähän kukkia keräämättä ja kävelemättä auringonlaskua kohtiin kuten utopioissa ja mainoksissa, oli se aika tälli.

Tapetilla on mm näytelmä Hitchcock ja blondi, ja oion tässä muutamaa aikakausien muuttamaa käsitystä: 50-luvun ja nykyajan idiootti siis bimbo joka on vaalentanut päänsä ja haluaa kaikessa vain miellyttää miestä - ei omista kunnianhimoa tai itsekunnioitusta.

Kun taas 30- 40-luvun film noirin vaaleaverikkö huiputtajien roolit ja glamour-tähdet vahvat naiset vahvat roolit. Kun 40-luvun lopulla sanottiin kauniista aikuisesta naisesta nimitystä "tyttö" se tarkoitti seksikästä naista. Kun nyt aikuista naista tytötellään on sekin aliarvioimista. Palatakseni alkuun => nimitykseen Hitchcock ja blondi - joka oikeasti pitäisi olla Hitchcock ja vaaleaverikkö jotta saisimme sen oikean aikajanaan kun nykykielen blondi on yhtä kuin aivoton avuton bimbo joka on maalannut tukkansa vaaleaksi vain miestä miellyttääkseen, joka on tyhmä, ilman mitään kunnianhimoa, tuommoinen karsea marilynmonroe -teeskentelijä - on muuten ällöttävä vanhan ajan mainos jossa mainostetaan tenuille ja autoilijoille mitä se on pakkasnestettä => hyvin vähään pukeutunut blondi bimbo istuu avuttomana autossa ja itkee, mutta "onneksi" vanhempi karvalakkinen siis talviaikaan järkevästi puettu mies tulee apuun ja antaa lasolia ja "hauskaksi" lopuksi puristaa autoa peräpeilistä vai oliko se takavalo. Että mies kokisi, että häntä "tarvitaan". 80-luvulla sanottiin vaalee koska teos Iso Vaalee oli pop silloin.

Samalla aikakaudella Hanoi Rocks lauloi unelmanaisestaan "dirty blonde on red corvette" tuhmasta vaaleaverisestä punaisella amerikanraudalla, Gary Holtonille myös se oikea oli lauluissaankin sinisilmäinen ja vaalea [ ja näitä ruotsalaisia lentoemäntiä hän iskikin ihan kiitettävään malliin näytellessään antaumuksella häntäheikki-Waynen roolia Näkemiin vaan, muru! -sarjassa joka siitäkin huolimatta on Brittein saaren parhaimpia huumorisarjoja ], ja Eloveena-tyttö on aina koristanut puurohiutalepaketin kylkeä - myös rodunjalostuksessa on käytetty Eloveenan kuvaa, tuota Suomi-neidon, ja Ansa Ikosen [ joka on aika Madonnan näköinen ] hoikkaa välimuotoa, jolla on kansallispuku ja paksut palmikoidut vaaleat hiukset. Koska natsien mielestä "arjalainen" rotu oli niin kaunis ja tahraton sinisine silmineen ja aidosti vaaleine hiuksineen...

Mutta miten "arjalainen" muuttui blondiksi, kun arjalaiset tulivat alun perin Intiasta, joka ainakin minun tietojeni mukaan aina olleet enemmänkin tummaa kuin kalpeata rotua. Ovatkohan natsit erehtyneet, taas? Kun värjäsi vanhaan aikaan hiuksiaan niin sai valita onko platinablondi jne. Mikähän on seuraava nimitys? Täällä sanotaan valkea ko naurispieru. Olisiko naurispieru sopiva nimitys?

Muistin muistiinpanoja joita luin aiemmin, kun juutalaiset tytöt värjäsivät hiuksiaan vaaleiksi, etteivät he jäisi kiinni. Niin ehkä Alfred käytti Hitchcock ja vaaleverikkö teeman mukaan vaaleaverikköä siksi, että tämä oli tarinan tärkein henkilö, olkoonkin hän jalustalle nostettu viileä nainen, kuten Poella se kuollut, jumaloitu nainen sekä nukkuva Prinsessa Ruusunen, mutta silti vaalea nainen oli toimija kuten Takaikkunassa, ei mikään passiivinen, typerä bimbo jota hahmoa markkinointiin "komedioissa", jossa miehen kirjoittamana ja miehen kuvaamana naisen käytös oli naurettavaa.

Ennen kaikkea hänen vaalea naisensa erottautui muusta taustasta - samaa tekniikkaa käytti Enki Bilal skifi-sarjakuvissaan jossa vaalea nainen hohtaa loan keskellä kuin tuomiopäivän vakava Lucia-neito.

Naisen on selkeästi erottuttava, koska kaikki muu on taustaa, mattoa, vähemmän tärkeätä. Mestariohjaajan miesroolit puolestaan vaikuttavat taustamatolta, statisteilta, staattisilta - ikään kuin mies amerikkalaisessa elokuvassa vaikkapa 50-luvulta lähtien ei saisi näyttää eikä omata tunteita - Johnny Deppiä ja Woody Allenia lukuun ottamatta. Hauskaa on bongata kuinka hitchcock -maista viileän vaalean naisen myyttiä käytettiin mainostaessa [muistaakseni kirpeän piparmintun makuisia] makeisia: olemme klaustrofobisessa toimistossa, jossa keskipisteenä on noin 40-luvun harmaaseen kävelypukuun pukeutunut viileä blondi tukka tiukasti nutturalla.

Mainosmaailma ryöstöviljelee alitajuntamme myyttejä. Ja peilaa pelkoja. Miksiköhän miehisyys on sitä, että mies saa olla miten lystää, ja antaa karvojensa rehottaa, kun taas naiseus pitäisi olla teeskenneltyä "naisellisuutta" aka avuttomuutta, kuin myös pakollista kauneutta jonka on tultava purkista, ja kaikki karvat pitää nyppiä ja ajaa; "naiselliset" vaatteet ovat itse asiassa järjettömiä, kenkiä joilla "kävellessä" nilkka murtuu toistuvasti, ja joilla ei pääse siis karkuun ahdistelevaa miestä, ja minimaallisia vaatteita joissa paleltuu. Yms. typeryyttä. Typeryyttä!

Ei siitä ole niin pitkä aika kun tarvitsimme karvoja, ja olimme apinoiden jälkeläisiä. Kuinka nerokkaasti joku sanoikaan, että myös naiset ovat apinoiden jälkeläisiä. Ja minähän pukeudun miten haluan, mutta aina lämpimästi. Välillä korkokenkiä, välillä semmoisia joilla voi kävellä. Tilanteen ja halun mukaan. Koska en seurannut muotia, niin muoti seurasi minua. Välillä röyhelöhihoja, välillä laamanvillaa. Onhan meillä, sukupuolilla, tässä lääniä toimia yhdessä, teeskentelemättä.