Syy miksi minun yöpöydälläni räyhäävät nämä kirjat, koska ne ovat totta. Molemmat kertovat rikoksista, joita ei ole ratkaistu, koska tekijää, murhaajaa, ei ole otettu kiinni. Molemmat kirjat kertovat rikollisen nimen, ja pläjäyttävät todisteet tiskille. Miksi murhaajaa ei rangaistu? Eikä edes yritetty saada kiinni? Kuka piilottelee? Ja miksi? Jorma Palon kirja vetoaa rehellisyydellä ja inhimillisyydellä: se ei ole ollenkaan pateettista ja omahyväistä nuspilkkulatinaa, vaan kirjoitettu kansalle. Bodomin arvoitus on ratkennut. Vai onko Bodomin arvoitus rauennut? Miksi poliisi ei tehnyt mitään vaikka epäilty viipyi piiiiitkään sairaaksi tekeytyneenä Helsingin Kirurgisessa sairaalassa helluntaista 1960 lähtien - sairaalassa jossa Palo työskenteli? Syöpää sairastava Palo kirjoitti tämän kirjan, koska hänen oli pakko, ettei aika lopu kesken, että kaiken saa sanottua. Yksi silvotuista uhreista jäi henkiin. Häntä ei kuitenkaan laitettu tunnistamaan sairaalassa piileskellyttä murhaajaa - miksi?
Tämä tuntuu käsittämättömältä, varsinkin kun tykkään katsoa CSI sarjaa, jossa rikokset ratkotaan ultra-modernein keinoin, halki poikki ja pinoon, virheettömässä, hapettomassa laboratoriossa, jossa eivät hullut tiedefrankensteinit riehu kyläläisiä pelottaen ja epäpyhiä hirviöitä luoden,
vaan selvittävät kyläläisten tekemiä rikoksia ja antavat oikeuden tapahtua.
Sarja porautuu myös kirjaimellisesti sisälle ihmisen kudoksiin ja kylkiluiden väliin mm luodin tekemästä aukosta.
Lisäksi mielessä kaihertaa, mitkä muut rikokset jäävät selvittämättä, jos murhaaja on poliisivoimien tuttu. Viime vuosien huvittava tositarina: Sodankylän "lapin sheriffeiksi" pääsee näköjään vain rötöksiä tekemällä [-kuin suoraan lihaksi tullut Liksomin novelli, jota luetaan Pekka Valkeejärven äänellä, perkele]. Miksi rikoksia ei selvitetä? Onko poliisi mukana juonessa? Maksetaanko poliisille? Onko poliisi tehoton? Kuka taho haluaa, että poliisi on tehoton? Liian vähän henkilökuntaa? Määrärahoja? Veronmaksajia? Osaako poliisi sekä lukea että kirjoittaa? Omakohtaisesti minun pitäisi haastaa ranskan poliisin pääprefektuuri oikeuteen, mutta en ehdi. Oli poliisimies missä mantereella tahansa, se ei välitä selvittää rikoksia, vaan valehtelee pöytäkirjaan aivan mitä sattuu, jotta tapaus olisi ohi, "selvitetty", ja jopa naureskelee. Uhrilla ei ole mitään oikeuksia eikä turvaa. Ei siitä jutusta sen enempää. Väkivalta on arkea. Mihin se loppuu? Mahdollisen tuomion jälkeen mies jatkaa. Mihin rikos johtaa? Koska tulee tosi tv, jossa tehdään reaali- ja parhaimmassa katselu -ajassa rikoksia? Eikö nyt jo okseta tarpeeksi pahat pojat ja pahat poliisit? Isken luupin silmälleni ja tutkaan yli sadan vuoden päähän, paljonko karaatteja löytyy.
Patricia Cornwell piirtää Murhamiehen muotokuvan tarkkana tatuointina lukijan verkkokalvolle terävällä veitsellä ja rikkohapolla. Ilman nukutusta. Viiltäjä-Jack murhasi silpoen Lontoon Whitechapelissä vuonna 1888 ainakin seitsemän naisprostituoitua. Juuri kun olen löytänyt divarista vaivalla Viiltäjä-Jackin päiväkirjat, niin pläjäytetään pommi: ne eivät ole totta. Ainakaan ne eivät olleet yhden Jackin kirjoittamat. Vai olivatko? Heikki Salojärvi kirjoitti [HS 5.1.04] tarinan olevan vielä kesken: päiväkirja on edelleen ratkaisematon arvoitus. 113 vuotta myöhemmin murhien jälkeen kirjailija Cornwell tutkii asiaa modernin tekniikan voimin: tarkka analyysi ei kuvia, sensuuria eikä esimiehiä kumarra.
Mistä nimi Jack? Se toimii nykyäänkin pahan koodina / sarjamurhaajan nimenä piinaten päähenkilöä profiloijaa sarjassa Profiler. Kun aukaisee yllätysrasian, sieltäkin pulpahtaa pintaan jack, tuo pelottava harlekiini joka pomppaa laatikosta yllättäen ( jack-in-the-box ), ja sydän hyppää kurkkuun. Tim Burtonin Painajainen ennen joulua animaatioelokuvassa kekkaloi pääpahiksena Jack Skellington symboloiden jack-o'-lanternia,
Ø [ = > kekrinä / Samhainina / All Hallow's Evenä / Halloweeninä kurpitsaan koverrettavia hirvittäviä kasvoja, jonka silmistä leiskuu helvetin tuli… Vaikka alkuperäinen Jack O'Lantern oli irkku doku joka harrasti jekkuja – jopa itse Vanhaa Vihtahousua huiputtaen.. ]
lyhtyä, joka karkottaa pahoja henkiä. Ja onhan Ison-Britannian kansallislipun nimi Union Jack, mutta myös urosaasia kutsutaan nimellä jack t jackass. Korttipelissä jack ei ole kurko eikä huora vaan jätkä sekä perkele itse.
Viiltäjä-Jackin kiinnostavin lause oli:
Minä aloitan 1900-luvun.
Oliko jack lääkäri, teurastaja, parturi, kuninkaallinen, taiteilija tai mies ylipäätään? Cornwellin löysi nerokkaasti laajan tutkimisen jälkeen syyllisen: tuon ajan misogyynin sosiopaatin: taiteilija Walter Sickertin [ jonka nimi saa minut voimaan pahoin galleriassa - nomen est omen ]. Hän oli amerikkalaisen maalarin Whistlerin
Ø tutustu vaikka Mr Beanin katastrofaaliseen elokuvaan, jossa k o taiteilijan taulua "suojellaan"....
oppilas. Sickert oli sulavakäytöksinen kaunis dandy, joka halusi hengailla silmää tekevien dekadenttien mm ajan sankarinäyttelijän Henry Irvingin ja suosituimman näytelmäkirjailija Oscar Wilden kera heliotroopit napinlävessään vaniljalta lumoavasti tuoksuen. Sickert oli urheilullisen solakka, pitkähkö, tuuheahiuksinen, julmasuinen, teräväkielinen, lehtileikefriikki sekä kielitaitoinen kirjailija ja taiteilija, jolla oli lukuisia salaisia ateljeita, luukkuja ja piiloja, ja ennen kaikkea mesenaatteja ja ihailijoita, siis rahaa, valtaa ja tilaisuuksia touhuta omiaan huomaamattomasti viktoriaanisen ajan kaksinaamaisten kulissien takana - kuulostaen goottilaisen romaanin pahana arkkivihollisena, itäeurooppalaisen degeneroituneen kreivin arkkityypiltä taikka Dorian Grayltä.
Ø Kuriositeettina: romaanin Dracula kirjoittaja Bram Stoker oli palavasti rakastunut näyttämön ulkopuolellakin hypnoottiseen ja karismaattiseen Henry Irvingiin, joka kenties toimi kreivi Draculan esikuvana, ja ties kuka oli Oscar Wilden ihmisen pimeitä puolia kaukoluotaavan romaanin Dorian Grayn hedonistisen keikarin esi- tai paremminkin irvikuva. Sickertkö?
Ei, Sickert oli oikea ihminen eikä salonkirakastajan romaanihahmo. Tai "ihminen" ja "ihminen". Tietosanakirja väittää taiteilijan kuvanneen mm urbaania katu- ja huvielämää (!), antaa Cornwell [sekä sinun omat silmäsi] toisenlaisen kuvan: ylimielisen sadistin jonka maalauksissa ja sketchseissä on järkyttäviä, paljastavia yksityiskohtia jackin murhaamista naisista ja heidän murhahuoneistaan: kuvissa miehet surmaavat naisia veitsellä, ja yhdessä vastenmielisessä maalauksessa, on naisen kasvojen oikea puolisko silvottu samalla lailla kuten Viiltäjä-Jackin silpomalla prostituoidulla. Silpomisesta lisää: taiteilijaa vaivasi kivulias fisteli, joten hänelle tehtiin pikkulapsena useita painajaismaisia leikkauksia. Silpoiko Sick-Jack siksi? Oliko hän hermafrodiitti? Raivohullu impotentti? Puhuttelevin on Sickertin maalaus nimeltä Viiltäjä-Jackin makuuhuone. Mutta toimiko jack yksin? Yksimielisesti Jackiä pidetään varakkaana, sivistyneenä, koulutettuna, häiriintyneenä narsistina, joka osasi sujuvasti kirjoittaa, lukea, runoilla, leikellä ja viillellä eri tekniikoin. Hän oli tunnevammainen Übermensch, yli-ihminen, ja piti poliisia pilkkanaan tehden mitä halusi kiinni jäämättä, ja kirjoitti lukuisia ylimielisiä kissa ja hiiri -kirjeitä poliiseille [ hah hah haa, ottakaa kiinni jos saatte ] kuin lallatellen lastenlorua, ja kenties hengaili rikospaikoilla poliisien seassa. Oliko poliisi kuten Pulttiboisin parodian ylioppilas, joka hyppelee haavin kera sinne tänne perhosten karatessa helposti? Mamma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.