Oi synkkä ja myrskyinen yö, jyrisee, ja salamoi. Lukitun oven salaisuus ja Hädän hetkellä

Oi synkkä ja myrskyinen yö, jyrisee, ja salamoi. Raivostunut vesi virtaa vuolaana komean kartanon tummanpuhuvien vesinokkien, noiden gargoilien groteskeja piirteitä pitkin tummaan maahan. Sadepisaroitten tarttumasta ikkunasta näen sisälle takkavalon osin valaisemaan huoneeseen pimeine nurkkineen. Siellä aistillisen punaiseen silkkiseen aamutakkiin pukeutunut synkkä ja raunioitunut mies soittaa traagisesti flyygeliä. Hovimestari saapuu. Katson tietenkin tv-sarjaa Hädän hetkellä (Third Watch), ja eritoten jaksoa Hirviö, ja tuo punanuttuinen dekadentti Mr Mann on tietystikin KISSin kielimies Gene Simmons.

Myös maailman parhaimman bändin – nimeltään New York Dolls - nokkamies David Johansen näyttelee sarjan OZ uusinnoissa par aikaa eli joskus. Xenana parhaimmin tunnettu Lucy Lawless vieraili, tosin kovin blondina, uudelleen lämmitetyssä, mutta kovin metsään tai Galaksi I0K-1:een menevässä skifissä Taisteluplaneetta Galactican jaksossa taannoin (Battlestar Galactica, ~2003). Kuinka ihastuttavaa, näköradio suoltaa jatkuvasti kauhuromanttisia tarinoita…

Fritz Langin trilleri Lukitun oven salaisuus (Secret Beyond the Door, 1948) oli mehevää ja komeaa Alfred Hitchcockin kauhuromanttisen vision nimeltä Rebekka (Rebecca, 1940, perustuen tärkeimpiin goottilaisiin kirjoittajiin kuuluvan Daphne Du Maurierin romaaniin) tyyliin mustavalkoisuudessaan, joka on silkkaa tyyliteltyä eli klaustrofobista film noiria. Tarina kertoo naisesta, uteliaasta naisesta, joka haluaisi kurkistaa salaiseen huoneeseen, jonka hänen miehensä on lukinnut. Mitä? Onko hän nainut modernin Siniparran??

Elokuvan lopun sensurointi ja vesitys tuo mukaan oman ahdistavan lisänsä Hollywood-prässistä.. Pelkääjän paikalla on sankaritar / nainen hädässä Celia Lamphere, häntä näyttelee Joan Bennett, jonka goottilaiseen elokuvauraan kuuluu sellaiset kauhun klassikot kuin: Dario Argenton Suspiria, Dark Shadows (tv-sarja vuosilta 1966-1971, Impivaarassa olemme nähneet kyseisen sarjan uudelleen filmatisoinnit Yön vampyyrit nimellä), jossa hän oli itseoikeutettu matriarkka Elizabeth Collins Stoddard), ja filmatisoinnissa House of Dark Shadows (1970)..

Oi synkkä ja myrskyinen yö, jyrisee, ja salamoi. Sarjassa ja elokuvassa.

Riemastuttavassa Late Night with Conan O´Brien showssa vieraili vastikään aikamoisen hunksi Gerard Butler. Herra Butler on tapetilla vähintäänkin kiinnostavan Frank Millerin sarjakuvateoksen 300 filmatisoinnista.

Millerin edellinen filmiksi asti päässyt sarjakuvavisio Sin City jää mieleen pitkäksi ajaksi piinaamaan kostean mustana loppumattomana yönä, jossa ihg iki-ihana Mickey Rourke on enemmän tai vähemmän jätemyllyyn erehtyneen juopahtaneen pedon näköinen. Rourken kasvot tässä oikeassa elämässä ovat nähneet aika lailla nyrkkiä ja kirurgin veistä sitten Baarikärpäsen silopäivien…. Aiemmin herra Butler oli tapetilla[ni] olleessaan Ooperan kummitus.. Ja Dracula 2000n päähemmo….

Ajattelen Angelina Jolien Lara Croft –filmien olevan aikalailla tärkeä ponnahduslauta könsikkäille, kuten juuri Gerard Butlerille, jonka kanssa oli kissanhännän vetoa, (vai miksi sitä sanoisi…) Lara Croft Tomb Raider: The Cradle of Life (2003) filmissä. Vihata vai rakastaa? Luottaa? Samasta filmistä ihastuttava Ciaran Hinds löysi itsensä mm tv-sarja Rooman Caesariksi… Puhumattakaan ensimmäisestä Tomb Raider filmistä (Lara Croft: Tomb Raider, 2001), jossa silmä herpaantumatta seurasi vähäpukeisen Daniel Graigin (jonka kropasta en muuttaisi piiruakaan) niin ikään perin kosteaa pulikointia itse James Bondiksi asti… Puhumattakaan siitä että valkokankaalla hän on seuraavaksi Lucifer. Hm….