Kyllä maalla on vajavaa! Osa 3 John Wyndhamin skifi-klassikon Käenpojat ja 50-luvun seksismi muualla popkulttuurissa

Kyllä maalla on vajavaa! Osa 3 John Wyndhamin skifi-klassikon Käenpojat ( The Midwich Cuckoos, 1957 ) ostin divarista hintaan 1,70 euroa, ei paha, tämä suomennettu pokkari on aikanakin vuodelta 1989. Mikä siinä on, että turvalliselle syrjäseudulle matkatessaan valitsee lukemistokseen tulevaisuuden kauhuja? Onko se rentoutumista? Toisenlaista, omanlaista, kuin huvipuiston laitteet jossa maksullinen kirkuminen & kierros kestää tietyn verran? Käenpojat teoksessa inho ja hellyys sisältyvät yhteen raskauden pelkotiloissa. Kuin silloin, kun mökin keittiön kuivakaapin avatessani löysin tyhjästä, suurentavasta lasista luultavasti tehdystä purkista kerällään jatkuvasti vain nukkuvan pörröisen ötökän. Miten kaikki naiset voivat olla raskaana yhtä aika? Miten he toimivat tulevaisuudessa? Mitä valintoja he tekevät? Mitä he voivat tehdä? Millainen eliömuoto siellä vatsassa kasvaa? Pitääkö hirviölle olla emo?


Selkeämmin asiaan paneutuu luultavasti elokuva I Married a Monster from Outer Space vuodelta 1958, josta ei traileriakaan tarvitse selvittämään pohdintaan, millainen juoni tässä on… Vuonna 1957, eli sopivasti paranoia-aikana ilmestynyt Käenpojat kuitenkin erosi valtavirtaexploitaatiosta.


Erittäin kiintoisaa on 50-luvun ajan kuva, rakennemuutos, kun aikaisemmassa suuressa ja turhassa sodassa naiset olivat astuneet työelämään miesten tappaessa syyttä toisiaan, ja miesten palattua kotiin synkkänä aikana naisista tuli kotirobotteja, nukeksi puettuina, tärkättyine essuineen ja korsetteineen luonnottomassa meikissä ja järjetön hymy päällä.

Aikakautta on kuvattu jälkikäteen mm elokuvissa: draaman puolella Kaukana taivaasta ( Far from Heaven, 2002 ), Tunnit ( The Hours, 2002), ja kauhussa tietenkin Stepfordin kotirouvat ( 1975 )..

Sekä tietysti mm. teoksessa Ed Wood (1994). Poikkeuksena tietenkin Petty Page - tuo upea gootti pin up tyttö, josta Mary Harron teki elokuvansakin, mutta joka ei luonnollisestikaan, eikä edes luonnottomalla tavalla, rantautunut tänne meille, eihän meille rantaudu kuin vain paska, ja kaatuneitten kuljetuslaivojen öljylautat.

Itse 1950-luvulla elokuvien kirjo, tai itse asiassa sen puute, oli järjetön, mm yltiöromanttinen ja seksistinen piirretty Tuhkimo, jossa naisen pitää ensin orjatyössä raataa, ja sitten antaa prinssin pelastaa itsensä kurjuudesta. Pitää olla oksettavan kiltti ja huomaavainen, ja kuinka kaunista kotona onkaan…


Muita, järkevämpiä elokuvia, jotka oikeasti kertoivat seksuaalisuudesta, mielenterveydestä, luopumisesta, intohimoista, epätoivosta tai tarpeesta tehdä rikos: Auringonlaskun katu, Muukalaisia junassa, Viettelysten vaunu, Noita palaa elämään, Parrasvalot, Valkoinen peura, Johnny Guitar, Takaikkuna, Täydellinen rikos, Varkaitten paratiisi, Kuriton sukupolvi, Risti ja liekki, Vertigo – punainen kyynel, Piukat paikat, ja Vaarallinen romanssi.

1950-luvulla ensimmäinen vetypommi räjäytettiin, ensimmäiset elinsiirrot tehtiin, ja satelliitit laukaistiin. Kylmän sodan aikakaudelle kuului kommunistien vainoaminen, nuorisokulttuurin syntyminen, himphamput beatnikit, kaikenmaailman kriisit, orjuutettujen maitten itsenäistyminen, televisio - mikä hieno pohja b-elokuville!

Kuin a-luokankin priimatavaralle: Maailmojen sota, Godzilla, Yön pedot, Kielletty planeetta, Frankensteinin kirous, Dracula, Night of the Ghouls, Pahan kosketus, Bride of the Monster, ja Plan 9 from Outer Space….


Niin, 1950-luvun romaaneissa pääsimme nihilismissä traumaattisina jo pitemmälle: Fahrenheit 451, Kärpästen herra, Sieppari ruispellossa, Lahjakas herra Ripley, Nisti, Lolita, Peltirumpu ja tietysti Alaston Lounas ja Psyko, jotka lopettivat 1950-luvun.


Wyndham kertoo jotenkin liian vähän, ei nuivasti, muttei hän hehkuttele lainkaan eikä proustaile, anteeksi pröystäile. Sanansa hän pujottaa nokkeliin ilmaisuihin sopivien välimatkojen päähän - muttei onneksi lippalakki päässä eikä räkä valuen.

Wyndhamin rauhallinen tyyli luo enemmän pelkoa kuin aikalaisensa mahtipontiset 50-luvun b-, kauhu- ja tieteiselokuvien trailereissa kynsityn verenpunaiset, tai valuvan, fosforisen vihreät kirkuvat, yltiöpäiset ja mielikuvitukselliset otsikot mustien helvettien syvyyksistä ja pahojen atomiajan tiedeihmisiltä! The Breathless Suspense! The Horror that makes your hair stand on end! It´s unbelieable! It´s true! Daring and true expose of a hush-hush subject! Horrific ans all new! Se tuli ulkoavaruudesta! Tuhotakseen ihmiskunnan!


Mutta osattiin sitä myös brittein saarilla, ja rakastamassani Hammer yhtiössä: The new experience in horror! A new dimesion of suspense! 

  ( Youtubessa on paljon uusia 50-luvulta vaikuttavia "trailereita", mutta aidon bongaa kyllä…. )

Ed Wood teki kiinnostavia kauhu- ja tieteiselokuvia, eritoten minua kiinnostaa, miksi hän läheisistä aiheistaan, harrastuksistaan ja intohimoistaan, kuten transvetimistä ja myös sukupuolenvaihdoksesta teki exploitaatiota, kauhua, viihdettä.

Kiinnostavia on myös 50-luvunn puolivälin jälkeiset nuoriso on niin hui kauhia rikollista -elokuvat, joissa pääosissa ovat kauheasti käyttäytyvä, täysin hallitsematon uusi vaarallinen ryhmittymä, tuo omapäinen nuoriso, jossa miehet värkkäävät bryylkreemi -hiusvoiteen kanssa, ja nainen pukeutuu housuihin, tai tanssii korkokengissä miten lystää, ja kuuntelee kammottavaa viidakkomusiikkia, ja tekee mitä haluaa!


Käenpojat teoksen filmatisoinnit: Village of the Damned ( 1960 ), Children of the Damned ( 1963 ) ja Village of the Damned ( 1995 ) – sekä tietysti Simpsonit –sarjassa aihetta on parodioitu. Ja kyläyhteisö kokoontuu – onhan hätätila. Pitäisiköhän tätä lukea 3D-klasit päässä?


Muuten, viime Bones sarjan jaksossa paneuduttiin asiaan, siis yleiseen harhaluuloon, että kaikki naiset jatkuvasti haluavat lapsia, ja lepertelevät paskakielellä joka taaperolle, kuten Homer Simpson teki sian poikaselle Simpsonit elokuvan näpsäkässä trailerissa. Ei, ei jokainen nainen halua äidiksi. Bones on mukava, tunnistettava hahmo, työnarkomaani hienoissa kookkaissa "primitiivisissä" kaulakoruissaan… Jaksossa oli kyseessä synnytyksen jälkeinen masennus, ja omalaatuinen kehdon ryöstö.


Bonesin ainoa vika on pop-kulttuurin täydellinen tietämättömyys! Mikä outo lintu…