Groteski. Ja Hullut naiset ullakolla

Mutta palaan niin makoisaan ja kuvaavaan sanaan
groteski,

Yrjö Hosiaisluoman Kirjallisuuden sanakirjassa muistuttaa meitä kuin italiankielinen sana grotta on luolan lisäksi "muinaisroomalainen, seinämaalauksin koristeltu" rauniokellari.

"Irvokas, eriskummallinen, vääristynyt"
ovat groteskin merkityksiä.

"Paradoksaalisesti groteski vetää puoleensa ja työntää luotaan, herättää naurua ja pelkoa, tuottaa sekä mielihyvää että inhoa" kirjoittaa Hosiaisluoma.

Goottilaisen romaanin lisäksi groteskia on tyylikeinona käytetty Hosiaisluoman mukaan mm "keskiaikaisessa commedia dell´ artessa, varhaisessa oopperassa ja barokkitaiteessa".

Reunahuomiona: grotte, grottemylly,

" pohjoismaisessa mytologiassa mylly, joka tuotti kaikkea, mitä siltä toivottiin. Vanhin grottesta kertova tarina on isl. Grotti-laulu (todennäköisesti 900-luvulta). Ihmemyllyn piirteitä on suom. kansanrunouden sammossa. " Cd Fakta 2005

Onko groteskimpaa kuin arvaamaton hullu nainen jonka hiuksetkin ovat auki? Hän joka on tabunrikkoja, ilman miestä, ilman kaulapantaa. Heidät on tarve panna mielivaltaisesti jähmeän, muuttumattoman ja vääristyneen psykologian tautiluokitusten sisälle laitoksiin, ja "ullakolle", piiloon.

Hullut naiset ullakolla

ovat kirvoittaneet monta kirjaa - ja niistä tehtyjä tutkimuksia.

Hosiaisluoma nostaa Kirjallisuuden sanakirjassa esiin perin kiehtovan aspektin: Toril Moi vuoden 1982 teoksessaan Modern Literary Theory erittelee "naiskirjailijoiden pyrkimyksiä ilmaista naisista vihaansa patriarkaattia vastustavalla kaksoisstrategialla: henkilöhahmoissa esiintyvät enkeli ja hirviö, suloinen sankaritar ja raivoava nainen kuvastavat kirjailijan minuuden vastakkaisia puolia."

Klassikkoesimerkiksi annetaan Bertha Rochester "hullu nainen" joka on "perinteisen sankarittaren groteski vastahahmo" Kotiopettajattaren romaanissa. Sandra Gilbert ja Susan Gubar julkaisivat vuonna 1979 varsin kiinnostavan teoksen The Madwoman in the Attic; jota Hosiaisluoma valottaa: "Gilbertin ja Gubarin mukaan tällainen henkilö on yleensä tekijän alter ego, hänen ahdistuksensa ja raivonsa kuva." Ja jatkaa: heidän mukaansa " jo se, että naiset rohkenivat kirjoittaa - ottaa käteensä kynän eli metaforisen peniksen - uhkaa patriarkaatin asettamia rooliodotuksia."

Onneksi meillä on mielikuvitus - sitä kukaan ei korseteta, ei typistä, ei nyöritä, ei sido, ei nypi, ei värjää, ei suorista, ei kiharra, ei revi, ei vahaa, ei kiinteytä, ei arvuuta, ei alista, ei väheksy, ei töki hattuneuloilla, ei imuroi selluliittina, - eikä leikkaa.

Lainaan Hosiaisluomaa vielä pätkän, hän kirjoittaa Rosemary Jacksonin todenneen teoksessaan
Fantasy: The Literature of Subversion, 1981:

"mielikuvituksellisen avulla pyritään korvaamaan puute, joka aiheutuu yhteiskunnan ja kulttuurin asettamista rajoituksista. Fantasiakirjallisuus voi palvella henkireikänä ja tarjota mahdollisuuden paeta ahdistavaa todellisuutta mielikuvituksen vapauden maailmaan."