Pienenä minä luulin, että Vaahteramäen Eemelin isä on hitleri

Pienenä minä luulin, että Vaahteramäen Eemelin isä on hitleri, joka puhui ruotsia huonosti.... Tiettyä samankaltaisuutta oli: viikset, ja pinna joka paloi herkästi, ja sitten alkoi huuto.

Viime vuonna oli eräs kaunis mainos jossa Eemelin kaltainen poika menee taas kerran suojaan vajaan, (jossa oikea Eemeli aina veistelee puukolla pikku-ukkoja "pahaa" tehtyään) kun isä huutaa raivossa pojan nimeä Eeeeeeee, mutta vajassa nyyhkyttää myös äiti.

Mainos käsittelee perheväkivaltaa, ja mikä olisi tehokkaampaa kuin näyttää lapsuudesta tuttua elokuvaa, joka kuvaa idyllistä aikaa, kymmeniä, kymmeniä vuosia sitten, sarjaa, jossa on viehättävä nostalginen väre, kaikki tuo aika on takana, kun itse tehtiin kaikki käsillä, mutta sitten se yhdistyy perheväkivaltaan ja taas siihen mieheen joka tulee perheensä tuhoamaan.

Eemeli alkoi taas pyöriä Ruotsissa, se oli osa kansallisomaisuutta - vanhan ajan mustikkajäätelön, Vittulan, Bergmanin, apoteekkarin vadelmalimonadin, ABBAn, puolukalla maustetun ruisleivän, Lukas Moodyssonin, Arla-mainosten ja Toisen kerroksen laulujen Andersonin, Unni Drouggen ja Maraboun suklaan lisäksi. Onhan Astrid Lindgren maailman paras kirjailija - anarkisminsa ja toivonsa vuoksi.