Vincent D'Onofrio. Sherlock vuodelta 2002

Vast ikään huomasin, kuinka jokainen television rikossarjan näyttelijä näyttelee vähäeleisesti, kun hän näyttelee hyvin ( mm. Todistettavasti Syyllinen, Ilman johtolankaa, Hiljainen todistaja, CSI, Criminal Minds – FBI-tutkijat, NCIS Rikostutkijat, Ylikomisario Morse, Yli synkän virran, ja Komisario Lynley). 

Paitsi teoksessa Kova laki: Rikollinen mieli (Law & Order: Criminal Intent, 2001 alk.), jossa on piristävän dekadentti Vincent D'Onofrio ( menemättä kuitenkaan jatkuviin alkoholi-, huume- tai uhkapeliongelmiin, joilla lotrataan estottomasti kuten suosikkisarjoissani Fitz ratkaisee , jossa kuululla kallonkutistajalla itsellään on mehevästi addiktioita ja onkelmia, tai kuten sarjassa Epäilyksen polttopisteessä, jossa eläköityneet miespoliisit kertovat suoraan juovansa liikaa, kuten Jane Temnnisonkin, mutta sarjan vihoviimeisissä jaksoissa vihjataan hienovaraisen fataalisesti AA-kerhon mahdollisuutta kuitenkin esitellen - niin ikään viskin katkuissa klassisissa dekkareissa olemme tottuneet maailman pelastaviin ongelmallisiin sankareihin, joihin voimme samaistua… ) jonka mehevää presenssiä ja preesenssiä saa ihailla mm teoksista The Cell (2000) jonka korea, kylmä ja laatikkomainen musiikkivideomaisuus puhuu nimenomaan mykkäfilmien montaasikieltä…  

Vincent D'Onofrio oli myös kulttiteoksissa kuten Strange Days, ja Tim Burtonin nerokkaassa Ed Wood filmissä hän oli Orson Welles, samaa ohjaajaneroa hän näytteli myös pätkässä Five Minutes, Mr. Welles (2005)…. Ed Woodin ja Orson Wellesin kohtaaminen oli mielestäni elokuvan tärkein kohtaus juuri Woodille ( häntä näytteli pettämätön Johnny Depp ) – tavata sankarinsa, tavata kolleegansa, tuntea yhtenäisyyttä…. 

D'Onofrion kiinnostavista töistä voisi mainita teoksen Sherlock ( vuodelta 2002, jossa hän on tietysti kiiltävässä silinterishatussa ja muhkeissa pulisongeissa Moriarty – tuo Sherlock Holmesin arkkivihollinen, professori Moriarty ). Tv-teoksesta Sherlock on nettiin tällätty muuten upeasävyiset still-kuvat. 

Sherlockin veljen Mycroftin roolissa on Richard E. Grant, jonka kauhuromanttiseen kuvastoon kuuluu mm: Bram Stokerin Dracula, Baskevillen koira ( 2002, niin ikään uusi Sherlock Holmes –filmatisointi, kovin haukuttu ), Gosford Park, Naisen muotokuva ( ostin kirjastosta juuri kassillisen kirjoja, myös tämä Henry Jamesin klassikon jolle hinnaksi tuli hyvin vähän ), Henry & June, ja tietysti teoksessa Corpse Bride (2005) hän antoi äänensä perin sutkille, häikäilemättömälle ja liukkaalle onnenonkijasulhaselle, joka ei kaihda murhaakaan – jonkinlainen miespuolinen musta leski…. 

Itse Sherlockia näyttelee samannimisessä tv-taltioinnissa hävyttömän kauhuromanttisen nimen omaava James D'Arcy, joka oli mm filmeissä: impivaaramme lannistumattoman Renny Harlinin ohjaamassa Manaaja: Alku - Exorcist: The Beginning (2004), sekä produktioissa kuten Nicholas Nickleby (2001), ja Wilde (1997), jossa hän oli Oscar Wilden …. ystävä. Oscar Wilden kirjoittamassa Cantervillen kummituksessa (The Canterville Ghost, 1997, tv ) hän oli lordi Cheshire. 

Kaukana tulevassa, vuonna 2007, James D'Arcy on mm yliluonnollissa thrillerissä nimeltä Rise: Blood Hunter, jossa myös piipahtaa kyypparina Marilyn Manson, jolta odotamme kuin täysikuuta nousevaa teosta Phantasmagoria: The Visions of Lewis Carroll (2007), jossa on herran ohjauksessa ja ikeen alla mm häkellyttävän tyyni Tilda Swinton, jonka goottilaisen ja groteskiin tuotantoon olemme paneutuneet mm teoksissa Orlando, Edward II, Female Perversions (1996), Constantine, tietysti sittemmin Narnian tarinat, ja Conceiving Ada (1997), jossa näytteli myös ihastuttava hullu tiedemies Timothy Leary, joka oli myös kerran mainiossa lännen sarjassa Veijari nimeltä Brisco, ( The Adventures of Brisco County Jr., 1993), jota tähditti Evil Deadista ja Xenasta tuttu Bruce Campbell, joka on ollut tapetilla Hämähäkkimies trilogian päätösfilmin osalta…. josta on tuttu myös James Franco…. Muttei makeaa mahan täydeltä. 

Tuossa tv-pätkässä The Life and Adventures of Nicholas Nickleby (2001) Mister D'Arcyn, siis James D'Arcyn lisäksi näytteli Charles Dance, joka on genreämme ilahduttanut muillakin töillään, mm: The Phantom of the Opera (1990), jossa hän Erik eli Kummitus, ja Alien³ skifissä hän pääsi hyvinkin läheisiin väleihin luutnantti Ellen Ripleyn kanssa. Muita Dancen töitä: mainittu Kolea talo, sitäkin tiuhemmin mainittu Gosford Park, Murder Rooms: The Dark Beginnings of Sherlock Holmes (2000), ja vuoden 1997 versiossa kauhuromanttisessa klassikossa Rebecca hän oli tietysti Maxim de Winter… 

Vallan mainiossa, ja täydellistä musiikkia ( Joan Jett ) sisältäneessä Freeks & Geeks kasarisarjassa, sekä myös James Deanina ihastuttaneen James Francon lisäksi Spider-Man 3 teoksessa on muuten kulttinäyttelijä Theresa Russell, joka on tuttu filmistä The Believer (2001), jossa näyttelivät myös pääosan suhteellisen vakuuttavasti tuore Ryan Gosling ( mm. Numeromurhat, Young Hercules sarjassa hän oli Hercules, hän piipahti myös Herkules sarjassa (Hercules: The Legendary Journeys), ja tapetilla hän oli parrakkaana Oscar-ehdokkaana filmistä Fracture vuonna 2007) sekä Billy Zane (Orlando, Vlad [vuoden 2003 produktio Vlad Draculasta], Cleopatra (1999, jossa hän oli Markus Antonius…), Titanic (1997), Mustanaamio, Diamond of Jeru (2001) ja sarjoissa Siskoni on noita, ja Käytäväpeliä (Boston Public). 

Russellin muita töitä: hän on ollut tietystikin Morgan Le Fay, ja tv-sarjoissa hän on ollut mm. ehkäpä maailman parhaimmassa tv-sarjassa jota ei ole viitsitty kotomaan töllössä uusia eli teoksessa A Woman's Guide to Adultery (1993), joka esitteli meille Sean Beanin…. Läpikotaisin. 

Sarjassa oli myös herkullinen, uutta, rosoisempaa miestyyppiä [ kaikenmaailman metroseksuaalien manikyroitujen potkupalloilijoiden jälkeen ] edustava Ray Stevenson, joka tuli tutuksi mm sarjassa Rooma roolistaan nimeltä Titus Pullo – tästähän voisi heittää kohtalaisen vitsin Pulloon tarttumisesta, tai Pullon kaatamisesta….. 

Tätä uutta, vitaalista ja herooista miestyyppiä on esitelty mm. Zack Snyderin filmissä 300, ja teoksissa Sin City, Aleksanteri ja Arthur. Onko tämä sellainen mies joka ei pese käsin sukkahousuja, eikä varsinkaan pukeudu niihin? Kaipaammeko me entisiin aikoihin? Onko nykyajan asumisen ja tunneilmaisun niukan klaustrofobinen laatikkomaisuus vienyt kaiken fantasian? Toisaalta sankarit sukkahousuissa kuten Robin Hood filmeissä, tai Rudolf Nurejevin balettiesityksissä…. eivät jättäneet mitään mielikuvituksen varaan...

→ Ja miksiköhän nämä spektaakkelit 300, Aleksanteri, Ben-Hur, Gladiaattori, Spartacus, Viikingit, Rooma, Troija, ja Arthur tuovat mieleen poliisiaseman pukuhuoneessa tapahtuvan kohtauksen, jossa Starsky & Hutch ( Ben Stiller & Owen Wilson) ovat kietoneet lanteilleen vahingossa niukkaakin niukemmat käsipyyhkeet...

→ Mikael Niemi: Mies joka kuoli kuin lohi ( 2006, Like, suomentanut Outi Menna ) romaanissa käydään lävitse mikä on miehekästä - myös Niemen haastattelut ovat rehvakkaan barokkisen kotoisen torniojokilaaksolaisia liioitteluita ja vähättelyitä – joissa mietitään, mikä muu on miehekästä kuin ampua hirviä. Imuroida autoa? 

Tai ainakin istua autossa. 

→ Ray Stevenson oli myös väärin rakennetussa filmissä Arthur (King Arthur, 2004) ei niin pyöreän pöydän ritareista se Dagonet..