Alien - kahdeksas matkustaja -elokuvan ja Dracula -romaanin ja siltä pohjalta tarkasti tulkitun elokuvan mukaan yhteisenä pointtina Draculan tekemää laivamatkaa, jossa vampyyri-monarkki yö yön perään ruokkii itsensä miehistön jäsenillä - ja sitä mukaa kun joka päivä huomattiin jonkun miehistöstä kadonneen jälkeen jäänyt alati pienenevä ryhmä alkoi pelätä oikeasti.
Niin myös avaruus-hirviö Alien iski kiinni naisistoon - tässä voi hirtehisesti plojauttaa pöydälle metaforan "olla saumaamattomasti kiinni jossain kuin Alien -otus John Hurtin naamassa" - mutta ei pelkästään yöllä, eikä häneen tai siihen, tuohon uuteen löytyneeseen lajiin jonka "verikin" on syövyttävää happoa, tehoa siis minkään valtakunnan taikauskoiset killuttimet.
Jos jonkinmoista krusifiksin, fatimen käden, pentagrammin ja daavidintähden ja kristallikiteen heiluttajaa hyöri näkypiirissäni - ja olin raivoissani keskeytyksestä.
Minähän tein työtäni - ja mitä tämä turbulenssi meinasi.
Olin järkevänä, analyyttisenä ongelman ratkaisijana joka aina käy 22 pahinta vaihtoehtoa läpi, miten onnettomuus puhkeaa, päällystäni jokaisen kapsäkin sisältä päin vettä hylkivällä reiättömällä plastiikilla jossa luki usealla kielellä nimeni ja osoitteeni ja puhelinnumeroni, eli jos tipumme, niin tavarani - läppäri, digikamera, kirjat, muistiinpanot, cd romput, Maija Poppasen kengät, Marie Curien kävelykeppi, myslipatukat, sinetin punaiset alushepenet, tahrattomat maihinnousukengät, DVD -elokuvani [ Lady Chatterleyn Rakastaja, ja joku muu Twins of Evil, vaikka ], verhokankaani - eivät mene pilalle. Mutta jos räjähdämme, niin silloin räjähtää myös tavarat, ja mitä minä kuolleena tavaroilla teen?
Tavallaan tällaisena terrorismin aikana se rauhoitti.
Natsit tappoivat suoranaisesti, välillisesti ja ajan kanssa - kaasuttivat, ampuivat, jättivät nälkään, nestehukkaan ja pakkaseen, eivätkä hoitaneet sairauksia - ainakin 1,5 miljoonaa lajimme edustajaa.
Juutalaisia heistä oli miljoona.
Pohjolan Sanomien tärkein kirjoitus, Juhani Turusen artikkeli Auschwitz - ihmisten tuhoamistehdas julkaistiin torstaina 27.01.2005 - joka on maailmanlaajuinen päivä: tasan 60 vuotta sitten 27. tammikuuta 1945 puna-armeijan rintamalinja saavutti Auschwitzin.
He löysivät vain 7000 huonokuntoista vankia, kerrotaan teksti-tv:ssä, ja Pohjolan Sanomat listaa kammottavasti:
"noin miljoona pukua, takkia ja leninkiä, kasoittain kenkiä ja seitsemän tonnia ihmisten hiuksia.".
Toisessa tekstitelevisiossa jatketaan: "Natsien kuuluisin tuhoamisleiri".
Vietämme siis vainojen uhrien muistopäivää.
Eilen tuli televisiosta Schindlerin lista, ja vaikka se on vain Spielbergin filmaama ja aiheesta saa niin helposti koskettavan löllölällön höttösen että silmämunien kyynelkanavat toimivat kuin sprinklerit, niin homma taiteellisesti silti toimi.
Keskityn tilinpuutteen - heh taas mikä tahaton erhe alitajunnasta: TILANPUUTTEEN ja rahattomuuden [no sitähän se TILINPUUTE on] vuoksi
vain olennaisimmasta
kaunotar ja hirviö -tarinasta
rajaamaan kohteeksi
Hirviön
eli Amon Gothin aka Göthin aka Goethin jota näytteli erinomainen erin omainen Ralph Fiennes - piina taas kasvoillaan; ja Kaunotar oli hänen juutalainen piikansa.
Hirviö rakasti tai ainakin himoitsi Kaunotarta, mutta koska tämä oli kaunis juutalainen, niin häiriintyneessä miehessä risteili monenlaiset tunteet, jotka purkautuivat, ei tietenkään hellyytenä vaan sadismina.
Amonin toiset Kuanattaret - kirjoitin alitajunnan voitelemana automaattisesta haamuna: kuanattaret ts. sana kuona eli jäte, paska, roska oli kantasana, eikä kauno - aka rakastajattaret olivat karmivia:
Amon seisoo goottilaisen rakennuksensa balkongilla josta sattumanvaraisesti ampuu juutalaisia kuoliaaksi kuin riistaa.
Tämä ei ole kovin hiljaista hommaa, joten vuoteessa lojuva rakastajatar peittää tyynyllä päätään - ei siksi että haluaisi sulkea aistit todellisuudelta joka hirveätä sadismia, vaan koska siitä lähtee niin epämiellyttävä ääni, aivan kuin Amon kuuntelisi vastenmielistä jatsinvingutusta grammari täysillä.
Kun Amon osoittaa huoraan asettaan, niin tämä sanoo, älä ole lapsellinen.
Tämä pieni kohtaus kuvaa, miten absurdia maailma oli [on].
Kun Amon laittaa haulikon hyysikän nurkkaan ja kusee, niin tämä ase-penis -fiksaatio tulee ilmi vähemmästäkin.
Ja elokuvan huvittavimpia ja karmivimpia kohtia oli kun Schindler muistutti Hirviön nimen Amonin tarkoittavan Jumalaa, jonka jälkeen yksin huoneessa peilin edessä Amon katsoi leuka ylpeänä peilikuvaansa, ja harjoitti paljonpuhuvilla eleillä, miten hän olisi faaraona / jumalana armelias.
= > Lesley & Roy Adkins: Hieroglyfikirjassa kertovat Amonin tarkoittavan "salattua", "ja jumalan katsottiin olevan tuulessa liikkuva näkymätön voima. Alun perin jumalogdoadiin kuuluvana jumalana alkujumala Amon alettiin liittää hallitsevaan faraoon. 11. dynastiasta alkaen Amon oli Theban jumala, josta tuli egyptiläisten tärkein jumaluus. Kreikkalaiset samaistivat Amonin myöhemmin omaan pääjumalaansa Zeukseen."
Huvittava - miltei chaplin-mainen kohtaus jossa oli nopeita leikkauksia
=> Schindler istui erilaisissa asennoissa testauttaen useita konekirjoittajia - mitä nätimpi naputtelija oli sitä lähempänä herra istui. Jos neiti oli tanakampi ja veti sätkää, niin Schindler oli selkä tähän.
Hirveä oli myös kohtaus jossa keskitysleirien hökkelikerrossängyissä naiset puhuivat, kuinka natsit antavat palan saippuaa ja päästävät suihkuun, joista tuleekin tappavaa kaasua.
- Älä kerro kummitustarinoita, eräs äiti sanoo, ehkä siihen itse uskoen, mutta ainakin kainalossaan olevan tyttärensä kuullessa.
Eurodraama: Yli kaikkien rajojen on teksti-tv:n mukaan:
"Tositapahtumiin perustuva minisarja natseja vihaavasta italialaisnaisesta, joka yllättäen huomaa rakastuneensa saksalaiseen upseeriin toisen maailmansodan aikana. ".
Hupsista.
Katso myös Night Porter, West Side Story, Believer, uusin farkkumainos tauotta pyörimässä MTV:ssä, ja muut Romeo & Julia -tulkinnat.
Myös Hämähäkkinaisen suudelma elokuvan sisällä kulkeva elokuva kertoo upeasta isänmaallisesta ranskalaisesta kabareelaulajattaresta, joka rakastuu veistoksellisen blondiin natsiin.
Joka kanava näyttää kuvia Auschwitz-Birkenaun leiristä, ja voimakkain niistä on vahva perspektiivinen kuva kuvattuina junankiskoilta jotka ovat aivan lumen peitossa - kuin kertoen että ennen tällä radalla kuljetettiin junalasteittain jatkuvalla syötöllä ihmisiä tuhoon, mutta nyt ei. Lumi on laskeutunut.
Mutta miksi näitä kiskoja ei revitty irti? Se olisi ollut voimakas teko. Lopullinen.
Kuvat leikkautuvat ihmisröykkiöihin ja kenkäröykkiöihin. Joita ei erota toisistaan.
Karmivaa oli kun tv:stä tuli pari tiimaa sen jälkeen Tales from the Crypt eli tarinoita kryptasta jonka vuonna 1989 valmistuneessa jaksossa The Rocky Horror Picture Show´n tyyliin näyttää vastanaineen pariskunnan joka keskellä pimeyttä rankkasateessa istuvat autossa, joka ei inahdakaan. Peggy nuori morsio on rakastunut, mutta sulhasensa on nainut hänet vain rahasta. Naiivia Peggyä näyttelee upea Amanda Plummer joka on tuttu suttuisen homssantuun ja/tai epäilyttävän / kummallisen naisen rooleista, kuten esimerkiksi hermostunut honeybunny kahvilanryöstäjä poikaystävineen Pulp Fictionissa.
Salamat säkenöi ja rakennus johon he pelastautuvat on miltei linnan kaltainen, mutta raihnainen, hylätty, pölyinen, jossa tapetit eivät pelkästään hilseile alas, vaan kuin suuri peto olisi raivoissaan kynsinyt jokaista seinää.
Mutta juuri ennen hääyön h-hetkeä Peggy pukeutuu mustiin hepeniin femme fataleksi muuttuen.
Ja aktin jälkeen pyöveli ottaa kirveen ja alkaa toimia, veri roiskuu silmittömästi.
Mutta asetelma ei olekaan kuten totuttua.
Rinnastui hyväntekeväisyyskonsertti ASIA, jossa HIMin Ville Valo sanoikin, kuinka kornia on lausua Join me in death, kuole kanssani.
Mutta Ville puhua pajattaa niin nopeasti, etten kuule paljoakaan, varsinkaan kun pyyhin pölyjä nuorisotalon korona -pelipöydältä. Minulla oli tv auki samalla, kuuntelin konserttia. Mutta sitä Valo tarkoitti, että tarvitaan ironiaa, että jaksaisi. Ja onhan tämä konsertti jossa on maamme parhaimmat ja tummanpuhuvimmat nuoriso-esiintyjät, mm 69 Eyes jonka Lepakon keikasta on kulunut aikaa. Aiemmin viikolla 69 Eyes voitti levyraadissa - tämä on ennen kuulumatonta! Varsinkin kun muistaa 80-luvun Levyraadin jossa Pirkko Liinamaa sanoi Lords of The New Chruchistä - niin mitä?? Tai onko sillä mitään väliä?
Eihän täällä ole nuoriakaan.
Ennen pelkkään hiihtoon keskittynyt jaosto ei vieläkään halua kuulla puhuttavankaan kulttuurista, ja onkin antanut keski-ikäisille ja varttuneemmille kävelysauvat. Suksiin ei ole varaa, eikä nuoriin, ja kaikkein vähiten sylkäistävään sanaan, kulttuuriin. Joita ei edes ole.
Tunnen olevani kuin venäläinen lautanvartija jolla on lautanvartijan ammatti - vaikka lautta on viety, ja vedet valjastettu tai kuopattu, palaan ahkerana vartiopaikalleni. Hiiuulihei.
Televisiosta tullee myös Pojkarna från Buchenwald suomeksi Buchenwaldin pojat joka kertoo selviytyneistä pikkupojista, jotka kertovat kun numerosarja tatuoidaan käteen ihminen ei ole enää ihminen, vaan numero.
Dokumentin nimi kytkeytyy minun mielessäni yhteen Ira Levinin teoksen Pojkarna från Brasilien kanssa, Brasilian pojat. Mikä lienee tarkoituskin..
Kaikkein puhuttavin natsiaiheinen elokuva on tällä hetkellä Perikato ( Der Untergang, 2004) - juuri tuo filkka jossa Bruno Ganz näyttelee hirviötä, näyttelemättä hirviötä. Hänen roolinsa on Adolf Hitler.
Sekä Bruno että Tobias Moretti ( esittänee Hitleriä Heinrich Breloerin tulevassa Albert Speeriä valottavassa Paholaisen arkkitehti -elokuvassa, en tiedä pyöriikö se jo ) kuuntelivat haastavaa rooliansa varten kuuluisia suomalaisia nauhoja joissa Hitler puhuu tietämättään, että nauhoitus pyörii.
Huvittavaa - ostanko lomapassin lisäksi Hitler-passin*?
Meinaan, elokuva-arkisto myy niitä.
Miltä näyttäisi Hitler skräpbok, siis ei leike- vaan roskakirja:
" Hitler oli oman itsensä parodia. "
- Daryl DeBell
" En ole koskaan ollut hulluna Hitleriin. "
- Mel Brooks
" Hitler oli paras koskaan näkemäni näyttelijä. "
- Charlie Chaplin
Groteskit käännökset kirjailijan yllä oleviin lauseisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.