Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

lauantai 1. helmikuuta 2020

Viktoriaanisia keksintöjä ja aisti-iloja: Coppolan ohjaama Bram Stokerin Dracula, Van Helsing, Moulin Rouge

Coppolan ohjaama Bram Stokerin Dracula on niin täynnä ajan ilmiöitä,
kuten alkuperäinen kirjakin, että menee aivan pää pyörälle. Ilmeisesti Coppola on halunnut varmistaa tarkan ajankuvauksen: vetristynyt Dracula [keikarimainen Gary Oldman] vie[ttelee] Minan [lumikki-mainen Winona Ryder] katsomaan eläviä kuvia, elokuvien esiäitiä.
Mina ei hyväksy tuota räikeätä uutta keksintöä tieteeksi, ja sanookin jokseenkin tälleen, ettei sitä voi verrata madam Curien keksintöjen kanssa.
                                                                           Koska näissä lyhyissä elokuva-pätkissä mies haaveilee alastomasta nuoresta huorasta mutta syliin saatuaan huora muuttuu omaksi vaimoksi jolla on vaatteet päällä, mies sylkee. Jo tässä toimii tämä "ädult entertainment" josta jo teatteriohjaaja Raili Leppäkoski sanoi 80-luvulla, ettei se ole mikään "entertainment", se ei ole huvitusta. Tietenkään se ei ole huvitusta vaan riistoa.
Ø Lue Erkki HuhtamoFantasmagoria - elävän kuvan arkeologia - se kertoo näistä uusista ja ihmeellisistä värkeistä.


" Pariisissa 1700-luvun lopulla kehitetty esitysperinne, joka nautti suurta suosiota varsinkin 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Kyseessä oli taikalyhtyshow, jossa yleisölle tarjottiin aikakauden uusimman teknologian avulla yllättäviä, pelottaviakin elämyksiä. Valkokankaalle ilmestyivät haamut olivat kuitenkin ihmisen kekseliäisyyden tuotetta; niitä markkinoitiin toisaalta opettavuuden, toisaalta sensaatioviihteen merkeissä. Fantasmagoria ennakoi monessa mielessä myöhempien aikojen elävän kuvan muotoja. " Erkki Huhtamo: Fantasmagoria, elävän kuvan arkeologia, Suomen elokuva-arkisto, BTJ Kirjastopalvelu, 2000

                                                                  
Maukas, aisti-ilollinen, seksuaalifantasioita ja painajaisia hyväksikäyttävä, siis myöskin Herrasmiesliigan lailla haukuttu Van Helsing -leffa noin vuodelta 2004 -näyttää Draculan romanttisena mustalaisprinssinä - häntä näyttelee ihastuttavan kuivakka Richard Roxburgh joka antautui niin roolinsa vietäväksi että otti oikeassakin elämässään kihlatuksi yhden Draculan morsiamista näytelleen naikkosen. Roxburgh on näytellyt Sherlock Holmesia modernissa, siis haukutussa versiossa Baskervillen koirasta, ja aika liudan pahoja poikia: hän oli Moulin Rougen ilkeä Worcesterin
                          Ø [oletteko muuten maistaneet Worcester...in kastiketta? miten niin mauton huomautus... Hmm.... ]

            erttua - ja itse asiassa Moulin Rougen
goottilaisin kohtaus pidetään hänen sinisessä tornissaan
kun herttua haluaa kurtisaanin Satinen satimeen eli itselleen hyvinkin lihallisesti.

                   Kohtaus on tosi kauniin kylmän sinisellä maalattu, ja välkkyvät jalokivet satiinisella valkoisella, pelokkaalla kaulalla lupaavat vain pahaa. Jatkuvassa sinisessä valossa toimivassa
kohtauksessa kaunis koru tuntuu tukahduttavan Satinen hengityksen.
Kohtaus on selkeä kaunotar ja hirviö -taistelu. Kumpi voittaa? Hirviö on kutsunut kaunottaren illalliselle. Nainen on kauppatavaraa, varsinkin kurtisaani, joka joutuu uhrautumaan - mitäpä sitä ei tekisi taiteen vuoksi, ajattelen happamasti, mutten pihlajanmarjoista.

Herttua on antanut alamaistensa kattaa yltäkylläisen pöytänsä notkuvaksi, ja kattauksen aistikkaaksi hopeisia kynttilänjalkoja myöten - se näyttää hyvinkin Draculan vieraanvaraisuudelta.



 Tornissa on myös elokuvan hauskin kohtaus kun seremoniamestari
[ toisaalta herttainen, toisaalta raudan luja Jim Broadbent joka näytteli myös Topsy & Turvin elokuvassa joka myös perehtyi kabareen "alamaailmaan".. ]
uskottelee taiteilijaksi haluavan Satinen olevan neitsyt ja laulaa MadonnaLike A Virgin -laulun.. Valkea pöytäliina päässään ja pöydät rullaavat ympäri huonetta, ja kaksi kuperaa hyytelöannosta tutisevat tarjottimella kirsikat nänneineen jne.

Richard Roxburgh on ollut uhkana Mission: Impossible 2ssa, ja ties missä - ilkeilihän hän toissa pnä Tähtitarina: Marilyn Monroe -nimisessä roskassa niin ikään ilkeänä pomona; kun bimbo oli ollut nuorena ja köyhänä alastonkuvissa - että sellainen peli ei vetele kunniallisessa hollywoodissa. On hirveän hauskaa huomata, miten kaksinaismoralismi elää keskellämme. Aivan kammottavan hilpeää.

                                              Kopsaan tähän informaatiota henkilökohtaisesta tulkinnastani Horror.com talks with Van Helsing's Dracula -nettilinkistä olleesta englanninkielisestä keskustelusta. Huvittavaa, herran piti pitää tekohampaita Moulin Rougessa, ei Van Helsingissä, vaikka hän sentään näytteli Draculaa. Toisaalta tämä mahtava monarkki - Dracula - menettää hiukan yliluonnollista maagista seksuaalista vetovoimaansa aka karismaansa kun haastattelija kysyy, no oliko se raskasta meinaan roikkua katosta..

                                               Koska kyse on modernista Dracula-tulkinnasta olisi Roxburgh halunnut kantaa kaulassaan krusifiksia, mutta siihen ei suostuttu. Sitä oltaisiin pidetty pyhäinhäväistyksenä. Roxburgh pitää Draculaa " hyvin, hyvin intohimoisena sieluna" ja "henkilössä joka [ tarpeeksi] rohkea tehdäkseen sopimuksen paholaisen kanssa" on jotain kiehtovaa. Draculan synkkyys viehättää - toisin kuin muilla kauhugallerian hirviöillä.
* raffi pikapikakäännös kirjailijan


Staci Layne Wilsonin haastattelusta for Horror.comiin VAN HELSING kuvauksissa toukokuussa 2003 Los Angelesissa *
*
                                                              Herran mielestä vampyyrimiehen hampaiden esiintulolla ja kasvamisella on selkeä freudilainen latauksensa. Älkää tosin kysykö, mikä. Voisin vaikka innostua. Again. And again.


Mad, bad and dangerous to blow

Ohjaaja Sommers halusi Roxburghin Draculaksi koska tämä näyttelee hahmoa kuten etuoikeutettu rock-tähti kieroutuneella, seksikkäällä ja coolilla tavalla.
* raffi pikapikakäännös englannista kirjailijan
/ Rebecca Murray: Two of "Van Helsing's" Monsters Discuss Their Roles. ( toukokuussa 2004 julkaistusta haastattelusta )
*



Koska Van Helsing on [ajallisesti] tuorein näkemäni Dracula filmatisointi, siitä vielä pikaisesti. Tässäkin filmissä taistelee Dracula ja van Helsing enemmän tai vähemmän tasaväkisesti. Mukana on toimiva nainen siis sankari Anna Valerious, jonka aidolta näyttävä romanialainen [?] kansallispuvun valkoinen pusero mustikan sinisine kauniine ristipistoineen sopii nahkaisen, matalan korsetin kanssa, puhumattakaan saappaista.. Kun ennen vanhaan nainen vain kirkui ja lakosi Draculan jalkojen juurella tämän seksuaalisen animaalisen voiman edessä, on nyt kiinnostavampaa kuin nainen taistelee häntä vastaan, eikä ole helppo bratwurst.
Ø = > nakki
                                                           
Tohtori Gabriel Van Helsinginä huseeraa nahkalätsä päässä ja nahkaviitta harteillaan eläkkeelle jo siirtyneen seikkailija Indiana Jonesin paikan varastaen [oikeassa elämässäkin ja kuvaustenkin jälkeen ] hävyttömän komea, hyväntuulinen ja aidosti reilu Hugh Jackman [ sopivasti susimainen eipäs vuan täysi ahma Wolwerine pätevässä niin ikään sarjakuvan pohjalta tehdyssä samannimisessä tieteis-toimintaelokuvassa X Men, tuttu myös pääroolista romanttisesta tieteiskomediasta Kate ja Leopold ]. Mies - nainen, uusi - ikivanha, hyvä - paha - dualismeja löytyy.. Mukaan on heitetty vielä ihmissusi joten menoa piisaa. Elokuva ei ole elokuvan perus amerikkalaisen rytmin omainen vaan hakee kaikuja juuri seksuaalisista fantasioista ja unista - juuri näiden elementtien logiikka tempoilee valkokankaalta alitajuntaan ja takaisin. Joillakin se ei temmo. Valitettavasti.


Wolf Man eli susimiehenä ihmissutena on Kemp, Frankensteinin luomana hirviönä on Shuler Hensley.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.