Tuhkimo, Tuhkimo kerro huoles… tuhkimotarina Prinsessapäiväkirjat

Eilen taas ärsytti illan pakollinen tuhkimotarina Prinsessapäiväkirjat (The Princess Diaries, 2001), jossa sentään pelastuksena toimi Anne Hathaway, → [ sopisi hyvin mustavalkoiseen mykkään kauhuelokuvaan…. ] joka on ollut muissakin vastaavissa produktioissa, kuten Paholainen pukeutuu Pradaan, ja onhan hänellä ollut sivusta katsojan rooli klassikossa Brokeback Mountain (2005) .... Tulevassa hän on Agentti 99 uusimmassa Maxwell Smart –elokuvassa, ja vuonna 2002 hän oli Dickensin kiinnostavassa teoksessa Nicholas Nickleby ....

Tässä Pygmalion –versiossa oli hauskaa kuninkaallinen isoäiti, jota näytteli Julie Andrews, jonka kauhuromanttiseen genreen kuuluu mm Maija Poppanen (ne kengät!), Sound of Music (natsit natsit / yrmeä leskeksi joutunut kartanoherra ) sekä teos Victor / Victoria, josta hänestä leivottiin miestä, joka näyttelisi naista… Julie näytteli Victoria Grantin ja kreivi Victor Grezhinskin housuissa. Hän on ollut monessa muuttumisleikissä mukana, kuten vuoden 1956 musikaalissa My Fair Lady, jossa Juliesta tehtiin Eliza Doolittlen roolissa hienoa naista. Vuoden 1957 tv tuotannossa Julie oli tietystikin Tuhkimo.

Nämä Victor / Victorian kaltaiset dräkkingit ( drag king / male impersonator, miehiksi pukeutuneet naiset ) ovat harvinaista herkkua mm. tosielämässä eräällä lempikirjailijoistani eli George Sandilla, jonka Mallorca on taatusti toisenlainen kuin hernekeiton katkuinen turistirysä, ja Frida Kahlo, sittemmin myös Madonna, ja keskiajalla Paavi Johanna, ja Jeanne d'Arc ja kyltymättömässä showbisneksessä juuri Marlene Dietrichin, Greta Garbon ja Katherine Hepburnin unohtumattomissa teoksissa sekä muuallakin, kuten teoksissa Orlando, Boys Don't Cry, Jeanne d'Arc, Mulan, Rakastunut Shakespeare, She's the Man (2006), Charlien enkelit, Yentl, Taru sormusten herrasta teoksen Éowyn (The Lord of the Rings: The Return of the King, 2004), Pirates of the Caribbean - kuolleen miehen kirstu ja Auringonlaskun katu, jossa unohdettu mykkädiiva naurattaa nuorta köyhää rakastajaansa ja käsikirjoittajatoveriaan Chaplinina…

On hauskaa ollut olla myös kulttuuriluennolla, jonka ovat pitäneet dräkkingit… Kotimaisissa filmeissä kun naisen pukeutuminen mieheksi on ollut myös jännittävää, ja humoristista… Miksei se jo huomaa???! Kuten teoksessa Rakas lurjus. Tutustu myös legendaarisen Vesta Tilleyn verkkosivuille, ja Tipping the Velvet teokseen ( filmatisointi 2002). Taatusti viktoriaanista ja seepiansävyttämää!

Mutta kaikista goottimaisimmillaan Anne Hathaway tullee olemaan filmissä Becoming Jane, jossa hän on tietysti Jane Austen. Odotamme.

Tällä välin voin suositella elämänkertaa Carol Shields: Jane Austen (Jane Austen), Ajatus Kirjat 2006, suomentanut Maria Lyytinen. Hirveintä mitä kirjailijalle voi tehdä, on viedä tältä kirjoituspöytä – nykyään samaa merkitsisi työrauhan vieminen. Se merkitsee samaa kuin sormen katkaiseminen pianoa soittavalta naiselta teoksessa Piano. Act less..

Telenovela Tuhkimotarina taas raivostuttaa näyttelemisen näyttelemisellä. Jo varsin vistottaa. Olen huomannut, mitä liikaa näytteleminen tarkoittaa… Se on aivan eri asia kuin ylinäytteleminen. Liikaa näyttelevä näyttelee huonosti…. Kun taas ylinäytteleminen on sopivaa, barokkimaista, rehevää kun olemme yhteistyössä Mel Brooksin, Lina Wertmüllerin, tai Dario Fon ja vastaavien kanssa, perustuen vanhan ajan Commedia dell'arte näyttelemiseen – keskiajalla, luultavasti, piti aika lailla panna parastaan markkinoilla, turuilla ja toreilla, jotta tavallinen työn uuvuttama illuusioton kansalainen kiinnostuisi.



Tuhkimo, Tuhkimo kerro huoles…