Rivin välistä ymmärtää, kuinka hirviö symboloi viatonta ulkopuolista, ja hyljeksittyä - kuin ohjaajaa itseään. Vaikka ennen vanhaan elokuvabisneksessä kuka tahansa pani ketä tahansa halvemmalla - kunhan se ei päätynyt lehtiin (ja puhumattakaan roolituksista kuinka huoran temppuihin naisnäyttelijän oli polvistuttava, alennuttava). => katso vaikka hirviö-elokuvien kokoelmasta Muumio, jonka DVD -version ekstroissa upea ja temperamenttinen Zita Johann sanoo suorat sanat tuosta tekopyhästä kaksinaismoralistisesta elokuvabisneksestä, jota Hollywoodin kulta-ajaksi myös kutsutaan.
Pakostakin tullee ajatelleeksi Gods & Monsters elokuvassa ohjaajaneroa Whalea nimenomaan Draculana, joka kohteliaana ja aristokraattisena kiinnostavana, eksoottisena miehenä (mutta synkeys harteillaan, ja jokin tärisyttävä tai inhottava salaisuus luikertelemassa päivän valoon) houkuttelee luoksensa, kovin kesäiseen villaansa, hyvärunkoisia uroksia puutarhatöihin - jääteellä, älykkäällä keskustelulla tai mahdollisuudella uida (täällä ei tarvita uimahousuja).
Miksi Whalen rakastetuimmat elokuvat olivat kauhua ja kauhukomediaa?
Hän on menettänyt rakkaansa sodassa - ei ihme, että [elokuvan taikamaailmassa] hän pohtii mahdollisuutta tuoda ihminen takaisin manalasta. Että edes jossain ulottuvaisuudessa se olisi mahdollista, kohdata jälleen kerran. Suuressa taiteessa voi aina kohdata ja käsitellä demonejaan; teoksissa pukeudutaan valeasuihin, ja naamioihin, jotta oltaisiin äärimmäisten kysymysten äärellä, puhtaana, vastaan ottavaisina.
Palatakseni jumaliin ja hirviöihin:
Sairas Whale tuntee kivun päässään juuri sähkömyrskynä - kuinka oiva metafora Frankestenin tuhoavalle keksinnölle.
Tämä brainstorm on suomennettu jossain aivohalvauksena. Toisaalta, juuri skitsofreniasta lukiessani törmäsin kohtaan, jonka mukaan skitsofreenikko kokee olevansa jonkin alan erityinen nero. Tämä jollain lailla yhtyy Frankensteinin hahmon suuruuden hulluuteen, tai ainakin muut ihmiset pitävät tätä suuruuden hulluna.
Salskean puutarhurin motiiveja jää ihmettelemään, eikö hän tajua esimerkiksi toimiessaan mallina myös maalarina toimivalle Whalelle olevansa halun kohde, sanoi tämä mitä tahansa muuta, ettei kloppi ole tyyppiään...
Vai ajautuuko periamerikkalainen, yksinkertainen komistus Clayton Boone ( häntä näyttelee Brendan Fraser joka oli sankarina pääosissa uudehkossa Muumio elokuvissa) toy boy -suhteeseen alitajuisen suostuvasti?
Niin, että kapakan pitäjä Betty (Lolita Davidovich) jää kateellisena nuolemaan näppejään ja kaasuttaa amerikanraudallaan raivoissaan pois suhteesta.
Taloudenhoitaja Hanna pitää ohjaajanerosta hyvää huolta, vaikkei ahdasmielisenä (uskontonsa vuoksi) hyväksy tämän homoseksuaalisuuttaan. Häntä näyttelee Lynn Redgrave joka vihdoin saa maistaa omaa lääkettään - olemmehan tottuneet näkemään hänet komediasarjassa Pää sekaisin ökyrikkaana vanhempana ladynä joka on jatkuvassa känässä, ja joka nöyryyttää immigrantti-palvelijatartaan. Hän näytteli myös omalaatuista hoitajatarta elokuvassa Spider.
=> Bill Condon: Gods and Monsters (1998) perustuu Christopher Bramin romaaniin.
Will & Grace tilannekomediassa otetaan taas esille Frankenstein - että tohtori Frankenstein ei ollut homo (nainen sanoo). Ai, eikö, mies sanoo, muistaakseni, ja jatkaa kertoen kuinka Frankenstein rakentaa täydellistä miestä.
=> tästä selkeämpi esimerkki Rocky Horror Picture Show:n kultaisen miehen konstruointi, ja myös Aavemusa parodian miespuolisen selkeästi gayn glamrock / heavymetalli-tähden stailaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.